Ja niin pääsin senkin mäen yli toisen juurelle

Noniin.

Nyt kerranki puhutaan suoraan, suoraan niinkun korkkiruuvi.

 

Elämä on keitto, minä olen haarukka!

Niin voi samaistua tähän kaiman tekstiin...

Päivät vierii ohi kuin huomaamatta vaikka kuinka koittaa olla syrjässä kiinni.

Viime tekstissä kertomani EKG-seurannan tulos tuli ja siinä oli sen verran poikkeamia, että se poiki lähetteen sydämen TT-kuvaukseen.

Se oli tossa noin kuukausi sitten ja vastauksista oli aika varattu kardiologille tämän viikon keskiviikoksi! 😓

Odottavan aika on pitkä ja tuskallinen.

Onneksi vaimo on töissä terveysasemalla ja hänen kautta omalääkäriltä sai vastaukset jo melkein heti.

Tuomio oli pieni isku otsaan. Vasemmassa sepelvaltimossa oli kalkkeutumia, jonka lisäksi muutamassa pienemmässäkin suonessa oli alkavia kertymiä ja vasemmasta eteisestä löytyi pieni lisäkorvake.

Tämän diagnoosin jälkeen sovimme oman lääkärin kanssa, että hipsin työterveyteen kysymään kuinka tehdään, kun äijä on samassa kunnossa kuin moni 80-vuotias vanhus. Koska oireet ovat sitä luokkaa, että jo pienikin työnteko saa koneen sakkaamaan ihan täysin.

Yhden kerran on meinannut taju lähteä kesken duuni päivän (meinasin kaatua tuolilta, josta oli suuria vaikeuksia jaksaa edes nousta ylös) ja kerran sai lähteä rintakivun takia lääkäriin.

Omalle duuni lääkärille olisi saanut ajan viikon päähän, mutta onneksi "vara" lekuri oli myös asiansa osaava ja todella ymmärtävä.

Tämä lääkäri käynti toi mukanaan kolmen viikon sairausloman ja uusina lääkkeinä, tehostelääke kolesteroliin, verenpainelääke sydämen tukemiseen ja nitrot mahdollisten kohtausten varalle.

Ja näitä viimeisiä on jo yhdellä kauppareissulla tarvittu, kun alkoi kesken kaiken kaikkien aikojen närästys, jota seurasi voimien katoaminen ja kylmä hiki, kera pyörrytyksen..

Nyt on siis otettu rauhassa ja koitettu hieman liikkua, sen minkä kroppa antaa myöten.... Eli siis kävelty erinäisiä matkoja, jotka nekin taittuvat huohottaen. 😖

Jaksaa, jaksaa, kunnes ei jaksakkaan

No se kardiologin aika tuli kuin tulikin ja siellä katsottiin vielä sydän ultraamalla. 

Kardiologin hyvä uutinen oli se että tukoksia ei vielä ole ja sydän pumppaa todella hyvin, eli siltä osin mitään akuuttia vaaraa ei ole.

Mutta se diagnoosi siis johti taas siihen kysymykseen, että mikä akuutti vaiva saa hengen salpautumaan ja olon vain huononemaan!?

Eli seuraava mitä tehdään on Spiroergometria testi, josta ehkä saadaan joku käsitys missä kohtaa rasitusta ukolla hirttää hihna kiinni?

Tai sitten päädymme vain miettimään seuraavaa tutkimusta?💀

Mutta tätä testiä saa odottaa kuukauden, vaikka se pistettiin eteenpäin kiireellisenä.

Joten tiistaina pitäisi palata takaisin duuniin ja katsella kuinka siellä jaksaa olla.

Ennen joulua olisi 13 päivää töitä, joista viimeiset 8 päivää putkeen... 😵😬

Jos nyt pitäisi heittää villi veikkaus, niin sanoisin että joulu alkaa minulla jo hieman aikaisemmin.

Mutta katsotaan..

Nyt on kyllä tullut ainakin levättyä siinä määrin ja notkuttu kotona, että seinät meinaa kaatua niskaan.

Eli siinä suhteessa töihin paluu tuntuu taas hyvältä.

Kaikesta huolimatta tänään on juhlittu Suomen itsenäisyyspäivää hyvällä mielellä ja hyvän ruuan kera.

Hyvää itsenäisyyspäivää ja rauhallista joulun odotusta

Usvassa on helppo vaeltaa

Aika menee siivillä ja ukko yrittää pysyä siinä mukana, eli melko usvassa on kesä ja alku syksy menty.

Viime postauksessa kertomani loukkaantumisen jälkeen kerkesin olla duunissa kokonaista yhden päivän, kun uusi koettelemus iski kouransa niskaan. Sitä nyt enempiä avaamatta, ennen diagnoosin saamista kävin niinkuin monet nykypäivänä koronatestissä, joka oli onneksi negatiivinen. 

Laakson korona-asemalla oli onneksi todella fiksu ja asiaan paneutuva lääkäri, joka otti kaikki mahdolliset kokeet. 

Joista selvisi että olin jostain helvetistä saanut Puumala-viruksen, eli kansanläheisemmin myyräkuumeen.

Voin sanoa että vaikka tällä hetkellä jylläävä Kiinan tuliainen on monelle paha sairaus, niin toi oli jotain kauheinta mitä oon ikinä kokenut. Viikon kestänyt 40 asteen kuume ja jumalattomat säryt söivät miestä kuin syöpä. 🥶🤢

Paskin homma on se, että kun kyseinen tauti on munuaisia kuormittava verenvuototauti, johon ei ole lääkettä, niin ei tiedä yhtään kuinka kovaa hittiä munuaiset ovat saaneet!?

Tästä työkuntoiseksi selvittyä, duunia oli onneksi ennen lomaa vain vajaat 2 viikkoa jäljellä.

2 ihanaa ihailee luontoa

Se 3:n viikon loma menikin sitten hyvissä ja rentouttavissa merkeissä lähinnä mökkeillessä. Eli voi sanoa, että tämä kesä oli melko hyvä, vaikka parhaat kelit niinkuin niin monta kertaa ennenkin kiersivät tämän ajankohdan. Mutta tämä loma oli kerrankin oikea loma. 😊

Dear Princess 😘

Tähän maisemaan ei koskaan kyllästy ❤️

Vähiin huvenneita voimia sai siis kerrytettyä hieman varastoon, joka oli tarpeen, koska töihin paluu oli samanlaista tuskaa kuin joka kerta. Tällä kertaa vain poiketen aikaisemmasta siinä suhteessa, että kiire oli lisääntynyt entisestään ja tätä ei yhtään helpottanut se, että Helmin vuoksi työvuorot joutui edelleen sumplia huolella. Illat ja viikonloput menivät siis taas melko tutuissa merkeissä duunissa, eli kuukaudessa olin 3 viikonloppua töissä, joten yhteinen vapaa-aika oli taas kortilla. 😖

Ja ettei elämä olisi liian helppoa, itsellä alkoi kuntotaso laskea ihan silmissä, joka on nyt sillä tasolla, että äijä joka aiemmin esim. juoksi 5-10 km 2-4 kertaa viikossa, ei nyt pysty juoksemaan edes 2km:ä pyörtymättä. Tai edes kävelemään hengästymättä ja monesti pelkkä rappusia yläkertaan kiipeäminen vie voimat moneksi minuutiksi. Töissä hommat kerkesi mennä siihen pisteeseen, että eräänä päivänä kesken päivän voimat loppuivat siinä määrin etten meinannut päästä kopin penkiltä enää ylös.

Jos saisin kolme toivetta, yksi olisi se että edes jaksaisi...

Toissa viikolla oli pakko lähteä kesken päivän lääkäriin, kun tuntui että happi loppuu ja joku kävelisi rinnan päällä..

Nyt on siis sydäntutkimukset käynnissä, koska jo pelkät sukurasitteet ovat sen verran suuret. Isän puolelta ukki kuoli 7 vuotta mua nuorempana vain 38-vuotiaana kertalaakista mökille saunan pukuhuoneeseen ja äidin puolelta ukki eli jopa 57-vuotiaaksi ennenkuin sydän lakkasi sykkimästä.

Sitten kun kumpainenkin suku on lähtöisin Itäisestä-Suomesta, eli sydänsairaalta alueelta, niin lähtökohdat eivät ole alunperinkään ole olleet parhaat mahdolliset.

Ja tähän kun laskee vielä päälle sen, että äidillä ja hänen kahdella siskolla on sepelvaltimotauti, niin ollaan hyvällä pohjalla.

No nyt onneksi on sen verran hyvä omalääkäri, että ottaa asiat todesta ja on valmis tekemään oman osansa että selvyys äijän tämän hetkiseen tilaan saadaan. Viikko sitten tein 24:n tunnin holter seurannan, josta pitäisi ilmetä onko ukolla lisälyöntejä, tai jääkö iskuja välistä!? Jos tästä ei mitään selviä, niin tarkoitus oli saada lähete kunnon kardiologin tutkimuksiin.

Eli tälläistä helvetin paskan lapiointia tämä elämä tuntuu edelleen olevan.

Mutta jos on kuraa valunut hyvän vastapainoksi lahkeelle, niin tämän kaiken keskellä tuli myös sitä hyvää.

Tyttö pääsi peruutus ajalla suunniteltuun sydämen katetrointi toimenpiteeseen, joka meni paremmin kuin hyvin. Viime katetroinnissa vielä auki jäänyt sydämen virtaus paineita tasaava läpivirtausputki päästiin viimein sulkemaan. Tämä vaikutti tytön tilaan sillä tavalla, että veren happipitoisuus nousi 86-88%:sta joka aiheutti helposti tulevaa sinertymistä, lähes normaaliin 96-98%:iin.😍

Aina parasta operaation jälkeen on nähdä toi hymy 😍

Ainoa pieni miinus tässä uudessa tilassa on se, että jo ennestään menevä typy ei enää meinaa pysyä paikallaan edes sitä pientä hetkeä! 🥶

Tällä typyllä on elämäniloa jota riittäisi jakaa vaikka pienelle kylälle. ❤️

Tämä ei ole paras yhtälö kyllä itselle tällä hetkellä, mutta lasten kunto ja hyvinvointi menee kaiken muun edelle!

Nyt siis odotellaan holter tuomiota ja koetetaan jollain ilveellä jaksaa käydä hankkimassa lihaa leivän päälle. Joka on kyllä ollut kropalle melkoinen koettelemus, eikä ilman epämääräisiä tuntemuksia ole selvinnyt yhtenäkään päivänä.

Tuli tossa tällä viikolla huomattua se, että nykypäivänä teknologia on kehittynyt melko tavalla lyhyessä ajassa. Hankin urheilukellon tilalle ensimmäisen älykellon ja tietysti uuden Apple watchin, kun olen tällainen omena-ihminen nykyään henkeen ja vereen. Tämä kello mittaa siis todella tarkkaan sykkeen ja veren happiarvot, verrokkina Helmin saturaatio-mittari.

Mutta yksi mikä yllättää tälläisen juntin maalaisen, on se kuinka hyvä tämän kellon EKG-appi on!

Tämä appi on tutkitusti täysin vertailukelpoinen tavallisen 12-kytkentäisen EKG:n kanssa 😱

Tätähän on pitänyt testata jo jokusen kerran.... Ja niinkuin normi testissä levossa sinusrytmi on selkeä, mutta rasituksen jälkeen tuli heti muu viesti mittauksesta.

Tämä voi tulla monesta syystä, yksi on sydänsairaus jota kello ei pysty tunnistamaan.
Onneksi koska kone ei ikinä täysin korvaa ihmistä.

Vaikka kunto on tällä hetkellä mitä on ja tietoa mistään ei vielä ole ainakaan viikkoon, niin onneksi muulla perheellä on asiat hyvin. 

Ja siitä muuten sen verran vielä, että Aleksi pääsi harmaissa haluamalleen ”kurssille”. Dad is proud, my son 💪🏻

Fiilis on siis kaikesta huolimatta, tämä ☝🏻

Työtä, perhe eloa ja poikkeuksia

Kesä tulee ja päivät ovat palautuneet normaaleihin uomiinsa, tai siis meidän normaaleihin uomiin.
Ja mikä nyt tällä hetkellä on normaalia.
Meidänkin normaali tarkoittaa nyt sitä, että vaimo ja tyttö ovat palanneet parin kuukauden korona evakosta kotiin, kun vaimon oli pakko palata töihin.
Helmi viettää edelleen päivät kotona ja menee vasta elokuussa päiväkotiin kun eskari alkaa, jossei tämä homma taas leviä käsiin.

Työt on sumplittu niin, että vaimo tekee töitä ma-pe ja minä menen näinä päivinä töihin kun kerkeän, joten viikkotunnit ovat tippuneet kolmasosaan. Viikonloppuja teen 3vkl/kk, joista saa rahallisesti melkein täytettyä nämä puuttuvat tunnit, eli vaikka teen viikonloppuja mitään extraa ei tule.
Ja nämä viikonloput ovat näinä vajaana kahtena kuukautena fyysisesti syöneet miestä siinä määrin, että kroppa hajosi taas. Siitä kohta..

Kiirettä töissä ovat lisänneet hyvät kelit ja poikkeusaikojen tuoma asiakasmäärien hurja lisääntyminen. Joka viikonloppu rikotaan kävijä- ja myyntiennätyksiä ja tavaraa tulee sitä tahtia, ettei kerkeä niitä edes paikoilleen pistämään.

Tämä näky viikonloppuisin normaalia, kassalla autoja toistakymmentä jonossa

Viikolla kerkeää tekemään sen 4-5 tuntia töitä päivässä, mutta hommaa riittäisi 8 tunnin edestä. Siitä pitävät huolen iltaisin tulevat ”haaveilija” rakentajat, seuraavaksi päiväksi kerääntyneet kuljetukset ja päivän aikana tulleet tavarat jotka pitäisi saada keskeltä pihaa jonnekkin!

Lähes päivittäinen näky. Tavaraa ja autoja piha täynnä 🤦‍♂️

Ja tämä poikkeusajan työ sumplailu aiheuttaa perhe-elämälle sen, että voi sanoa,”Ai mikä perhe-elämä?”
Vaimon kanssa nähdään kun vaihdetaan lennossa tytön hoito vuoroa, sekä iltaisin kun tulen väsyneenä ja vittuuntuneena töistä. Viikonloppuisin koko perhe on siis koossa noin kerran kuussa.
Viikolla tietysti on sitten kaksi vapaapäivää, mutta monesti ne eivät satu vaan perättäisille päiville, eli ne menevät täydessä koomassa.

Tästä pääsemme siihen ukon nyky kuntoon, joka on nyt siis melko paska. Siis ukko on rojuna.

2 vuotta sitten piikitetty olkäpää meni kuukauden töissä rimpuilun jälkeen siihen kuntoon, että viime viikolla rupesi olo olemaan kuin yksikätisellä. Voi olla että työ kiire on yksi syy tähän, koska ei kerkeä yhtään katsoa tai miettiä miten tavaroita nostelee ja vetelee.

Käden liikerata oli viime perjantaina enää 30% normaalista ja toinenkin rupesi jo oireilemaan, joten oli pakko kammeta lääkäriin. No aikaahan ei saanut helatorstain jälkeen enää omalle duunilääkärille, vaan toiseen toimipaikkaan virolaiselle lekurille, joka määräsi lääkekuurin ja antoi kokonaisen yhden päivän sairauslomaa.
Jiihaa! Ihmeparantumisia voi tulla, tai sit ei..
Eikun puhelin sovelluksella yhteyttä toiseen lääkäriin. Kätevä tuo sovellus 👍🏻
Tämä sentään antoi jo suoraan 4 päivää lisää..
Tänään keskiviikkona piti palata takaisin sorvin ääreen, mutta eipä ne lääkkeet tälläkään kertaa palvon apua tuoneet, lisää lomaa ja perjantaina taas piikkiä ottamaan. Jospa tämä ensi tiistaihin mennessä olisi jo kunnossa niin pääsisi takaisin töihin.🤷‍♂️

Tämä sairastelu ja muu saa nimittäin mun sekavassa päässä aikaan sen, että rupean syyttämään itseäni. Päivä päivältä vittuilen ja haukun itseäni paskaksi kun tiedän että työkaverit on aivan käsittämättömän paineen alla kun minä olen kotona.
Tyhmää, mutta minkä minä itelle voin.

No on tästä jotain hyvääkin, saan olla päivät pitkät tytön kanssa ja tehdä kaikkea kivaa, mikä saa typyn iloiseksi ja onneksi kelit ovat myös tämän sallineet.

Olemme käyneet metsäretkillä

On ollut ilo katsoa kuinka tyttö nauttii vaikka on ollut todella ikävystynyt kun ei ole päässyt leikkimään kavereiden kanssa. Ja kummasti tämä aika on myös taas lähentänyt meitä, yhä useammin tyttö tukeutuu isiin, jos jokin harmittaa tai jotain sattuu. Ja ne kaikki vilpittömät tunteen osoitukset kun tulee vaan halaamaa ja sanoo ”isi, mä rakastan sua” ❤️❤️❤️🥰

Jotain on myös saatu tehtyä kotona vaikka on ollut aika kädetön. Maalattiin uudestaan meidän terassin aidat jotka oli alkuperäisessä maalissa. Vaikka oli pieni homma, niin voi sanoa että oli kädet kipeät sen jälkeen😫💀

Onneksi oli kunnon apuvoimat maalauksessa

Tänään tyttö sai käyttöön uuden pikku uima-altaan, jota on haluttu.
Siitä on tänään saatu nauttia täysin rinnoin. Iloa ja riemua on riittänyt 🏊💕

Tämmöistä on meidän poikkeusajan elämä, ei helppoa mutta välillä todella antoisaa.

Nyt jos vielä jaksaisi ja saisi kropan/pään kestämään 4 viikkoa, niin voisi hyvin mielin jäädä kesälomalle.

Hyvää kesän alkua kaikille ja pysykää turvassa, sekä terveenä. ❤️

Äitienpäivän purkaus

Alkuun hyvää äitienpäivää kaikki maailman äidit 💕
Tämä päivä on teidän ja olette sen ansainneet, ilman sitä ei olisi myöskään minua ja minun mielipiteitä.

Tästä pääsemme siihen mielipide aiheeseen..
Kukaan ei voi sanoa vihaansa tätä vuodenaikaa, kun kaikesta näkee kuinka luonto herää taas eloon.
Valon määrä lisääntyy ja joka päivä maisema on aina vain vihreämpi sekä värikkäämpi.
Luonto luo itseään, mutta voi kun se loisi myös tämän miehen mieltä.

Nyt viimeistään tämän alkuvuoden ja -kevään mukanaan tuoma epidemia on saanut miehen mielen siihen pisteeseen, että kohta on järki kadotettu ja sen tuoma tulevaisuus pelottaa suuresti.
Mä oon niin pitkää nyt yrittänyt kovettaa taas itseäni, mutta nyt täytyy vihdoin taas myöntää, että mieli on liian heikko vaikka kuinka yrittää.

Mieli tekisi hakata nyrkki betoniseinästä läpi, mutta onneksi vielä hippunen järkeä on takaraivossa, koska lopputulos olisi se, että seinä kestää mutta nyrkki ei.

kun mieli jakautuu, jälki on tätä

Onko kukaan ollut koskaan siinä tilanteessa, että parempi keino saada ajatukset ulos päästä olisi hakata sitä lattiaan!?
Nyt juuri itse ollaan taas siinä tilanteessa. Vaikka olen vuosien vieriessä oppinut purkamaan päähän juuttuneita patoutumia kirjoittamalla, koska mulle ei ole suotu sitä suullisesti tapahtuvaa tilaa.
Niin nyt vastaan tuli se tilanne, että edes mielen ja sormien välinen yhteys ei tunnu tuottavan mitään järkevää.

Olisi helppoa jos aivot saisi liitettyä vaikka töllöön usbilla ja sillä tavalla saisi kaiken sinne kertyneen tavaran muiden ihmisten tietoisuuteen.
Supertietokone voisi pystyä käsittelemään mun pään sisällön, ehkä tuhannesosa sekunnissa, mutta Mikko ei siihen löydä toimivaa kaavaa.

Jos joku on joskus miettinyt että onko masennus edes oikea sairaus, niin tervetuloa aivan vapaasti siirtämään mun pään sisältö omaan terveeseen nuppiin.
Voin sanoa, että 90% tekee sen jälkeen jotain mitä ei kerrota tuleville sukupolville.

Ainoa on vain tämä tilanne, että kuinka selität tilanteen sellaiselle ihmiselle jolla ei ole minkäänlaista kokemusta/fiilistä miltä tämän sairauksen kanssa on elää!?

Koita miettiä vaikka sellaista tilannetta, kun vaihtoehtoina on joko se että puret sormen poikki tai lakkaat hengittämästä.
Tätä on elämä tämän kanssa joka päivä ja mulla ei tätä tautia ole parantaneet lääkkeet, eikä terapiat.
Siis tämä paska seuraa mua hautaan saakka, niinkuin mun uniapnea.

Mulla oisi vajaa 2kk viralliseen kesälomaan aikaa, mutta juuri nyt se tuntuu todella utopiselta saavuttaa.
Joten anteeksi jo valmiiksi kaikki ihmiset joiden kanssa tulen olemaan kanssa käymisissä tässä lähi kuukausina, kun olen ehkä jollain tapaa todella kusipää, niin tämä kaikki johtuu kärsimästäni taudista ja siitä kaikesta pään sisällä olevasta taakasta joka tällä tavalla mahdollisesti ilmenee.

Kaikki jotka ovat mulle tärkeitä, tämän ainakin ehkä ymmärtävät ja antavat anteeksi, ne jotka eivät ymmärrä tilannetta unohdettakoon! 💗

Korona gate

Ei voi kukaan joka tätä seuraa, olla erehtymättä mistä nyt kirjoitetaan. Vai olinko kuitenkin väärässä?
Sen päätelmän jätän teille arvoisat ihmiset.

Jospa siis aloitetaan tämä kirjoitelma siitä, että oli kerran eräs lukioiden tuntema henkilö, joka työskenteli eräässä Itä-Helsinkiläisessä rautakauppa ketjuun kuuluvassa liikkeessä.
Hänen perheeseensä kuului vaimo, aikuinen omillaan asuva poika ja vakavasti sairas tytär.
He elivät suht normaalia elämää, johon kuului velat ja huolet tulevasta.
Kaiken kaikkiaan heidän elämänsä oli juuri niin hyvää kuin he halusivat, eli kaikki oli kunnossa ja he rakastivat toisiaan.

Sitten koitti päivä joka sotki heidän ja kaikkien muidenkin suunnitelmat.
Tuo päivä oli kun se tuntematon kammotus nimeltä Covid-19 saapui täysin ilmoittamatta meidän rakkaaseen maahamme!
Mutta emmehän me sitä tänne pyytäneet?
Kuka sen tänne toi?
Mehän olemme kaukana kaikesta pahasta!
Emme me tätä halunneet!

Nämä olivat ne ensisanat, jotka me kaikki ensin kuulimme tai olimme kuulevinamme!
Mutta menikö asiat aivan oikeasti näin?
Voin sanoa, että minä en muista, eli se on jollain tapaa ohitettu.
Eli onko meidät kansalaiset jätetty liian vähän tiedon varaan, vai onko meidät vain unohdettu!?
Mun mielipide on että totuus on jossain siinä välissä.
Eli tämä kaikki yllätti Suomen housut nilkoissa ja nyt kerrotaan vain puolitotuuksia siitä kaikesta mihin olemme ajautumassa.

Mutta huomio! Tämä on minun mielipide. Kaikki ovat vapaita ilmaisemaan omansa.
Sen olen tähän mennessä huomannut, että Suomen toimet tätä vitsausta vastaan ovat kuin suoraan lasten piha leikeistä. Koetellaan kenellä on isoin hiekkalinna ja kuka uskaltaa kertoa isoimman valheen.
Tässä kohtaa Suomen hallitus ei ole osannut tehdä mitään muuta konkreettista toimenpidettä, kuin sulkea uudenmaan ja valtion rajat!
Ja monesti on saanut huomata, että valtion rajoilla valvonta on monin osin pettänyt.
Ei sillä, kaikki tuki rajojen valvojille, siellä on tuttujakin. Mutta jos valtio ei tätä oikeaoppisesti tue, se on melko mahdoton yhtälö.
Mutta tämä on vain luetun tekstin tuomaa tietoa, eli jos tämä on väärää korjatkaa minua, mutta olen tottunut luottamaan maan lehdistöön.

Yksi iso asia tässä kaiken rajoittelun keskellä on vain unohtunut ja se on, että älä oleta jotta kukaan miettisi muita enemmän kuin itseään.
Se on henkilökohtaisesti tullut ikävä kyllä huomattua nyt päivittäin...
Kun hallitus sai pitkällisten vääntöjen jälkeen uudenmaan rajat kiinni, niin kohta uutisoitiin kuinka Helsinki on autioitunut kuin muutkin euroopan pääkaupunkit.
Mutta yksi asia siinä uutisoinnista unohtui.
Se että Helsingin keskusta on kärpäsen paskan kokoinen ja se, että ne kaikki ihmiset vain siirtyivät kauemmas keskustasta, automarketteihin ja muihin liikekeskittymiin.

Tämä ihmisten siirtyminen on konkreettisesti näkynyt eräässä Itä-Helsingin liikekeskuksessa jossa työskentelen.
Tämä näkyy hyvin siltä osin, että meidän kevätsesonki alkoi noin 1,5kk aiemmin kuin viime vuonna.
Ja eritoten se näkyy siinä määrin, että meillä on tällä hetkellä asiakasvirta yhtä suuri kuin normaalisti kesä-heinäkuussa, jossei jopa suurempi.
Täällä koronan tuomat rajoitteet näkyvät vain turvallisuus ohjeina ja käsidesi annostelijoina. Turvaetäisyyksistä muistutetaan, mutta eivät ne toimi tässä ihmispaljoudessa.

Eli näin minä näen kuinka nämä rajoitteet ja kehoitukset purevat Suomen kansaan.
He ovat hetken kotona kunnes kyllästyvät, koska kyseessähän ovat vain rajoitteet, eivät suorat rajoitukset ja käskyt. Siis näitähän ei tarvitse huomioida, koska minä olen suht nuori, minä elän hyvin ja olen aina ollut suht terve.
Eli tämä ei voi koskea minua!?
Ja vaikka koskeekin, niin mitä sitten, minä maksan veroja siitä että minua tullaan hoitamaan jos tarvis.
En siis ole tietäjä, enkä ajatusten lukija, mutta suuri osa ihmisiä joita tapaan antaa pelkällä olemuksella ymmärtää, että kuuluvat tähän kansan osaan.

Onneksi Suomessa on monia satoja soita joihin nämä itsekkäät paskat voisi upottaa!

Taudin ja toimeentulon kanssa taiteilua

Nyt se on sitten oikeasti täällä, se Kiinan villieläimistä liikkeelle lähtenyt vitsaus. Suomea pidettiin niin syrjäisenä lintukotona, että eihän tänne tuollaiset taudit mitenkään rantaudu, niin meille sanottiin.
Mutta moniko tätä väitettä aivan oikeasti uskoi?

Ja tälläkin hetkellä sitä pitää uhkana häviävän pieni osuus kansasta.
Yksi jonka luulisi ottavan tämän todesta, on Suomen päättävä elin, eduskunta etunenässä.
Saihan se kyllä pitkän vitkastelun jälkeen aikaan jotain konkreettista, kun se julisti maahan poikkeuslain.
Mutta eipä tästä monta päivää mennyt, kun uutiset kertoi, että tästä olisi jo osittain lipsuttu.
Kaikki koulut piti sulkea ja järjestää opetus etäopetuksena, pois lukien nämä lapset joiden kumpikin, tai toinen vanhempi on kriittisellä alalla.
No tänäänhän tuli sitten tieto, että tämä sulkeminen ei koske 1-3. luokan koululaisia.
Ja esiopetus pidetään kaikessa muodossaan auki.

Terveiset hallitukseen

Tämä ei mene vanhempana mun pieneen päähän, ei niin millään.
Ai niin, koronahan ei tartu lapsiin ja jos nyt jotenkin tarttuu, se on todella mieto tauti!
Mitenkäs näitä lapsi tapauksia on ruvennut pompsahtamaan pitkin Suomea ja muuta Eurooppaa?

Ja vaikka lapsi nyt tämän taudin saisi ja sairastaisi sen lievänä, niin eikö hän ole mahdollinen tartuttaja, joka voi tartuttaa tämän aikuisiin hoitajiin ja vanhempiinsa, joita se kurittaa ehkä muita pahemmin?

Ja tällä vitsauksella on tapana muuntautua, kuten se on huomattu kun se siirtyi Kiinasta Eurooppaan.
Nyt jo maailman laajuisesti pelkästään Italiassa on kuolleita enemmän kuin taudin lähtömaassa.

Ei en halua lietsoa mitään paniikkia, mutta tässä kohdassa sanon miltei kyyneleet silmissä.
Hyvät ihmiset ottakaa tämä jo vihdoin todesta.

Meidän viat ei ehkä näy ulos, mutta niitä riittää

Nyt olen kuullut niin monelta eri taholta, kuinka näitä Suomen luomia pakotteita ja kehotteita härskisti lakaistaan maton alle.
Ja monesti näissä on mukana henkilöitä joiden käsiin tämän taudin hiljentäminen on uskottu, eli siis terveydenhuollon ammattilaiset jotka ovat tuoneet mahdollisen tartunnan lomamatkoiltaan tai joltain konferenssi matkaltaan ja altistaneet monet kymmenet, jotka ovat nyt pois pelistä karanteenin muodossa.
Näitä saa myös lukea lähes päivittäin uutisista, tässä esimerkki https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006447503.html

Toinen asia mikä tällä hetkellä huolettaa enemmän kuin mikään, on tämä toitotus, että riskiryhmistä täytyy nyt pitää huolta.
Mutta tässä asiassa on nyt menty pahasti metsään ja ajettu riskiryhmäläiset eriarvoiseen asemaan.
Meilläkin perheessä 3 riskiryhmäläistä. Minä, vaimo ja eritoten pieni syytön elämäänsä aloitteleva tyttö.

Tässä podetaan vain määrittelemätöntä ylähengitysteiden infektiota, ilman keuhko-oiretta

Kokoajan puhutaan, että suojellaan vanhuksia ja sairaaloissa, sekä laitoksissa olevia riskiryhmäläisiä.
Mutta ovatko Suomen kaikki riskiryhmäläiset muka vain siinä?
Meistä vanhemmista ei niinkään huolta, mutta tuntuu että tyttö ja hänen kaltaisensa tuhannet pienet riskiryhmäläiset on täysin unohdettu.

Laitamme siis tytön joko päiväkotiin keräämään kaikki mahdolliset taudit, jossa hän on kyllä maailman valio, tai jäämme kotiin ilman toimeentuloa.
No voimmehan aina pitää lomat, mutta mitä sitten kun lomat on pidetty ja tämä edelleen jatkuu, niinkuin se on nyt hyvin tiedossa.

Tästä asiasta on yritetty saada infoa ja apua ympäriinsä.
Tässä yksi vastaus asiaan sydänlapset ja -aikuiset ry:n sivulta:

https://www.sydanlapsetja-aikuiset.fi/content/korona-virusepidemia-ohje-lasten-sydansairauksiin-liittyen?fbclid=IwAR2GmBPIvcap9gOl4a-A3VPL-_z7LCkLsWdhB5ANYl8bWCHEFFYnWa9eAeE

Tästä emme syytä yhtään lääkäriä, vaan THL:n ja hallituksen linjausta asiassa.
Siihen kun ei yksittäinen lääkäri pysty puuttumaan, kiitos tästä kuuluu tälle byrokratian mallimaalle.

Nyt siis odotamme vaan, että joko tauti vyöryy maahan siinä määrin jotta liikkumista rajoitetaan niin ettei töihin ole mitään asiaa.
Tai menemme töihin kumpainenkin jossa riittää näitä välinpitämättömiä ihmisiä ja otamme heiltä vastaan mahdollisen lahjan pisaroiden merkeissä.
Tai sitten jäämme kotiin, joka on se jonka viime kädessä teen joka tapauksessa, mutta se tietää tällä hetkellä sitä, että se aikoinaan taakse jätetty velka helvetti on edessä tämän kaiken huolen ja tuskan lisäksi.

Mutta se on miljoona kertaa parempi, kuin yksikään menetetty henki 💖

Koronan alla

Nytkö on aika kun pitää huutaa apua ja kaivautua maan alle asumaan?
Ei anneta aihetta hysterialle!
Ja kuka sitä mahtaa jakaa? Miten on tämä meidän armaan maamme lehdistö?
Varovainen saa olla, mutta tämä tartunta hysteria mitä lehdistö luo on jo paniikin luomista!
No sanotaan se, että tämä tilanne kyllä luo paniikkia meidän ylle, mutta me emme olekkaan normaali suomalainen veroja maksava perhe.
Me olemme sen kaiken hysterian keskellä normaalia elämää jatkava perhe, joka on kaikkea muuta kuin normaali.
Meille kun jokainen normaali flunssakin on normaalista poikkeava tilanne, saati se että vastaan tulisi vaikka influenssa, jonka takia meidän pikku typy on jo kerran joutunut sairaalahoitoon rokotteista huolimatta.
Ei, emme ole kaivamassa itseämme kellariin kuukausiksi, mutta olisi hienoa jos järki pysyisi mukana tässä hysteriassa.

Oma hyvinvointi on ihan yksi ja sen sama, mutta tytön hyvinvointi huolettaa ihan oikeasti, koska mitä olen juttuja lukenut, niin tätä asiaa tutkiskellaan hieman liikaa liian vähäisellä kokemuksella ja sen kautta taudin tuntemus on lasten kengissä.
En nyt mene sanomaan että kyseessä olisi uusi ”tappaja-virus”, mutta monessa suhteessa tähän juttuun ollaan suhtauduttu liian kevytkenkäisesti.
Tämä virus ei vie ”normaaleja”, mutta kukaan ei ole vielä tietääkseni tutkinut millä prosentilla nämä ”ei normaalit” lähtevät?

Kuka näkee mun vaivan ulospäin?

Siis kyse on siitä että meidän perhe ei elä normaalia elämää ja sen takia tämä kaikki on ehkä hieman huolestuttavaa mulle, joka ei yleensä enää huolestu mistään!
Mä olen nähnyt tähän päivään saakka tasan yhden tutkimuksen joka kertoi, että sydänsairailla on 10% suurempi todennäköisyys kuolla tuohon kuin perusterveen.
Mutta sydänsairaatkin voidaan katekorioida 1-10 asteikolla, jossa meidän tyttö on ikävä kyllä melko lähellä 10:tä..
Niin onko kukaan tehnyt tutkimusta siitä, kuinka vaarallinen tämä muuntaunut flunssa on näille vajaakuntoisille täysille ihmisille?
Ja saati heille joita näitä vajaakuntoisuuden merkkejä on monia.

Tässä suhteessa olen todella huolestunut Suomen tän hetkiseen linjaan, torjua tätä tuntematonta vitsausta, joka näyttää olevan tällä hetkellä pelkkä vitsi!?

Koitammeko miettiä mitä se meille kaikille oikeasti tarkoittaa, vai tuijotammeko vain sitä omaa napaa!?

Hoito ja tulokset

Miltä tuntuu kun on aloittanut elämän uudestaan? Nyt pitäisi olla siihen hieman tuntumaa, kun taudin hoidon alettua on noin 3 viikkoa saanut nukuttua taas vuosiin.
Eli miltä nyt tuntuu?
Hoidon alkuhan oli juuri niin perseestä kuin luuli sen olevan.
Mieti nukkuvasi maski naamalla joka puristaa naamaa ja jos yrität olla hetken kyljelläsi, niin se perkeleen maski siirtyy juuri kun olet saanut unen päästä kiinni ja mitä tekee paineilma kun se pyrkii ulos tiiviistä asiasta!? Viheltää!! 🤬
Tähän ääneen heräsin monena aamuyönä, mutta tästäkin huolimatta huomasin että minä olin ensimmäistä kertaa ties kuinka pitkään aikaan aamulla melkein virkeä...
Siis mä olin oikeasti nukkunut ja tämä oli kuin tunne jota ei ole koskaan tuntenut.
Ja tämähän pitää siltä osin paikkansa, että lähestulkoon koko aikuisiän olen tätä tautia potenut, eli tässä suhteessa tämä on kuin uudelleen syntyminen.

Ei ole helppoa elämä maskin kanssa, mutta se tuo avun

Eli nyt ollaan hieman lastenkenkissä, kun opetellaan elämään niin ettei väsymys ole aina läsnä.
Sitä ei kyllä jää kaipaamaan...
Ihminen kyllä saa tuntea olevansa väsynyt ja pitääkin, mutta kun se on jatkuvaa niin se on sairasta sanan varsinaisessa merkityksessä ja siitä tiedän kaiken.
Tämän ja kaiken elämän taakseen jättäneiden esteiden ylityksen jälkeen ei voi kuin miettiä, että voi helvetti mä olen vielä tässä.
Ja nyt on siis vasta kolme viikkoa mennyt, eli ehkä paras on vielä edessä?

Ainoa haittapuoli tähän mennessä on ollut, se että kaiken tämän virkistymisen kautta on pää alkanut toimia taas sillä tavalla, että esim. töissä mä en tiedä olenko mä viisas, vai noin puolet asiakkaista tyhmiä.
Uusavuttomuus ja tyhmyys, sekä kädettömyys on saanut aivan uudet mittasuhteet.
Oletetaan että kaupassa kaikki ovat alan ammattilaisia, jotka heittävät vastaukset kuin apteekin hyllyltä, sekä että hyllyt notkuvat juuri heille kelpaavaa tavaraa. Ja kaikki pitää saada eilen ja sen kaiken pitää olla heti valmiina.
Tästä kaikesta suivaantuneena sanon, että nettikauppa on aivan helvetistä, joka on meille vaan lisännyt työtä. Mutta miehistö pysyy vaan samana..
Ei auta kuin kasvattaa lisää raajoja, että pysyy mukana tässä sirkuksessa!

Se on helppoa hakata koneella näppäimiä ja olettaa että kaikki tapahtuu hetkessä. Se on helppoa unohtaa että aina jossain on edelleen se ihminen joka tämän kaiken hoitaa ja paineen alla tekee monia virheitä.
Siis kun seuraavan kerran tilaatte netistä jotain, miettikää jos joutuisitte myös tekemään jotain sen eteen, koska joku sen tekee perkele 💪🏻

Mutta palataan vielä alun aiheeseen.
Tämä on taas se kohta kun voi sanoa, että onneksi maksetaan sitä veroa. Koska ilman sitä olisi tästäkin saanut maksaa itsensä kipeeksi ja ehkä saanut myydä munuaisensa jotta hoito olisi saatu järjestettyä.
Eli ne jotka valittaa että kaikki massit menee veroihin, niin miettikää kun se tilanne tulee kohdalle, että kuuletkin olevasi sairas ja tarvitset hoitoa. Niillä verorahoilla olemme oikeutettu maailman parhaaseen sairaanhoitoon.

Verorahojen vuoksi hänkin on vielä täällä.

Kukaan ei tiedä milloin sitä apua tarvitsee, joten onko parempi että se huoli on alta pois? Vai haluatko pelata ja maksaa siitä sitten kun sattuu?

Maailmaa ja elämää nähneen ohje on, että ota järki käteen ja käytä sitä kun sitä vielä on.
Sitten kun on tässä matkan varrella mieltä sen verran järkytetty, että sitä on terapialla ja myöhemmin lääkkeillä hoidettu, voi sanoa että elämältä saa juuri sen minkä kestää.

Elämän paketointia

Nyt on ehkä aika pistää pakettiin mennyt vuosi, ehkä koko vuosikymmen ja miksei samalla lähes puoli vuosisataa!?
Mitä siis jäi käteen viime vuodelta?
Siis muuta kuin paskaa..

Jos ihan totta puhutaan, niin en todella edes muista. 🤔
Kaikki muistot tuntuvat olevan sankan harmaan usvaverhon takana.
Mutta yksi asia saa työnnettyä sormensa tuon läpitunkemattoman verhon läpi ja se on muisto siitä, että poika sai omasta mielestäni vihdoin viime vuonna otteen omasta elämästä ja rupesi tekemään asioita viimein niin, että tulevaisuus näyttää valoisalta.
Propsit tästä esikoiselle ❤️

Ja viime vuonna tavoitettiin myös yksi suuri vuori ja se oli tytön 5-vuotis synttärit.
5 vuotta oli sikäli saavutus, että jos en väärin muista niin kolmannes kohtalotovereista kuolee ennen tuota ikää. Eli pääsimme sen kynnyksen yli, mutta taistelu jatkuu edelleen....
Mutta tässä siis kohokohdat viime vuodesta.
Kysymys kuuluu! Kuinka minä itse?
Sanotaan suoraan, että hitostako mä sen tiedän 🤷‍♂️
Todetaan vain, että viikon päästä se elämä ehkä alkaa uudestaan. Näin ainakin todella toivon.

Sitten jos ruvetaan purkamaan mennyttä vuosikymmentä..
Se on ollut viime vuosikymmenistä parhain, ei nyt täydellinen kuitenkaan. Kuka sitä täydellistä ihan oikeasti toivoo, tai saa?

Tällä uudella kymmellä tuli uusi yritys avioliiton saralla ja se jatkuu yhä ❤️
Ja tällä samaisella kymmenellä syntyi se kauan odotettu toinen lapsi.
Sain siis sen jokaisen isän toivoman pikku prinsessan 🥰
No mutta kaikki tietää ettei se nyt niin kovin hienoa kokonaisuudessaan ollut, mutta saan edelleen ihailla häntä.

Ja jos pureudutaan koko vuosituhanteen, niin omassa elämässä alkupuoli oli silkkaa peräkuraa, pois sulkien vuosituhannen vaihde jolloin esikoinen syntyi ja voi helvetti että olin ylpeä tuosta pojasta.😌
No ei mennyt kuin muutama vuosi kun tuo perhe-elämä sai vaihtua sinkkuuteen..
Vaikka tulikin katsottua liian monta vuotta sitä sontaa, kun ei uskaltanut aiemmin lähteä menemään.
Tuosta ajanjaksosta ei jäänyt käteen kuin vitutus ja helvetillinen velka.

Mutta mua ei vaan ole tehty sinkkuna elämiseen.
Olen elänyt sinkkuna aikuiselämän aikana 2 tai 3vuotta!?🤔

No löytyihän tuolla uuden vuosituhannen kymmenellä tämä nykyinen rakkaus ❤️

Mutta onko syytä huolestua jos kaikki vuosituhannen parhaat asiat mahtuvat tähän tekstiin?

Kaikkea paskaa on turha edes avata. Kiinnostuneet lukijat jo melko lailla kaiken siitä tietävät ja muille on sitä turha kertoa.