Tuomio

Nyt on ainakin yksi syy löytynyt siihen miksi tämä ihmisen muotoinen yksilö on ollut niin jumalattoman väsynyt.
Viime viikolla tehdyn ja huonosti nukutun testi yön tulos on nyt selvinnyt.
Kävin maanantaina työterveyslääkärillä kuulemassa tuloksesta, josta kävi sitten ilmi, että jopa melkein täysin unettoman yön jäljiltä paperiin oli piirtyneet jäljet, jotka osoittivat tämän ukon potevan vaikeaa uniapneaa.

Pussit kasvaa ja pää paisuu, kunnes räjähtää

Hengityskatkoksia (yli 10sekuntia) oli ollut koko vajaan 7 tunnin aikana 451kpl ja vähintään 3% veren happipitoisuuden laskuja oli 419kpl.
Keskimääräinen katkoksien määrä per/tunti oli 65 ja happipitoisuuden laskuja 60.
Vaikean apnean alarajat ovat kummassakin 30.
Pisin happipitoisuuden lasku oli kestoltaan 1min 18sek ja prosentuaalisesti 18%
Eli kun terveellä ihmisellä happipitoisuus on 92-98, mulla se oli 80-98.
Tuolla unella siis tuollaiset tulokset, eli ei uskalla edes ajatella mitä olivat seuraavana yönä!?

Yhteenvetona siis, ei ihme että on hieman väsyttänyt, kun ei tiedä yhtään kuinka monta vuotta tämä on jatkunut. Kaikki muut huolet ja stressit siihen myös päälle, niin paketti on kasassa.
Tai sanotaanko kumminkin, että aivan levällään.

No lääkäri teki lähetteen eteenpäin HUS:iin keuhkosairauksien poliklinikalle, jossa sitten saan maskin jolla aloitetaan hoitamaan tautia.
Tätä ennen oma lääkäri kehoitti kokeilemaan asentohoitoa, joka ei ole toiminut yhtään...

Ja yllätys, yllätys tämä kansansairaus on saanut aikaan sellaiset jonot kunnallisella puolella, että mun aika on vasta 4.11. 😩
Yksityiseltä puolelta vehkeet saisi lainaan rahaa vastaan. Mutta mistä köyhä duunari ne pieraisee?

Nyt sairausloma jatkuu 1.9 saakka, jonka jälkeen olisi paluu viikoksi töihin ennen viikon lomaa.
Sitä ennen olisi ensi torstaina työterveydessä neuvottelu lääkärin, mun, henkilöstöpäällikön ja kauppiaan kanssa, jossa olisi tarkoitus miettiä olisiko mahdollisuus olla hetken aikaa osa-aika sairauspäivärahalla?

Elikkä näillä eväillä kohden loppuvuotta.

Takaisin normaaliin?

Arki alkaa lähestyä, ainakin tämän hetkisen tiedon mukaan. Maanantaina katsotaan mitä mieltä työpaikkalääkäri on.
7 viikkoa nyt keräilty kamoja, ensin kesäloman ja sitten sairausloman merkeissä. Voimat ovat palautuneet noin 60% maksimista, mutta väsymyksessä ei ole tapahtunut mitään muutosta parempaan, jonka takia tein myös uniapnea testin.
Se ei sinäänsä mennyt oikein putkeen, koska en nukkunut juuri ollenkaan ja se vähäinen uni joka tuli, oli kuin koiralla.

Sairas mies jos oisin...

Seuraavana yönä kuulema kuorsasin ja korisin kuin kuolemaa tekevä, eli saa nähdä antaako testi aivan oikeaa kuvaa ukosta?
No se ehkä maanantaina selviää, jos data on saatu purettua ja analysoitua, kun uusi lääkärin aika on.

Tiistaina olisi siis paluu sorvin ääreen ja sitä jännityksellä odottaen, että kuinka äijän psyyke sitä kestää. Oikeasti mä en itse ainakaan ole kovinkaan luottavainen omaan jaksamiseen.
Mutta mikäpä minä olen itseäni diagnosoimaan.
Väsymys saa kuupan niin jumiin, että pienikin meteli ja vastoinkäyminen saa aikaan sen, että tekisi mieli hakata päätä betoni seinään.

Muutamia kertoja on tuntunut siltä, että mä vaan haluaisin olla pari kuukautta jossain missä en näkisi yhtään ketään ja saisi vaan maata peiton alla.
En tiedä miten osaisi selittää miltä nämä viime kuukaudet on tän väsymyksen kanssa tuntuneet?
Mutta pääsääntöisesti se aika aamupäivisin kun on jaksanut olla hereillä, on mennyt kuin humalassa seuraten itseään askeleen päästä, painottomassa tilassa.
Voisi jo sanoa tämän olevan jonkinlainen ruumiista irtaantuminen, mutta kuskin paikalla on vain joku muu kuin minä.

Ahdistus on nyt suurimmaksi osaksi takana, ehkä?
Ja niinkuin viimeeksi kirjoitin, tämä lepääminen on melkoisen haastavaa ylipirteän viskarin kanssa 😩
Päivästä 3/4 menee yrittäen nukkua ja täydessä usvassa, ”virkeitä” hetkiä on siis noin 6 tuntia ja siihen aikaan täytyisi mahduttaa oman kehon, sekä mielen huolto ja perhe-elämä. Aika mahdoton yhtälö. Tällä paketilla pitäisi olla valmis kohtaamaan työ ja sen tuomat paineet.
Päätä koskee jo pelkkä ajatus.🤯

Hyviä yhteisiä hetkiä, niitä harvoja