Powered By Blogger

25.2.2018

Vuoden alku

Nyt on Mikko-Setä hyvin hyvin vihainen.... tai surullinen.... tai pettynyt... tai, en mä edes oikein tiedä mitä mä tunnen!? Sanotaanko että olen tunnoton tän kaiken tunne vyöryn seassa.

Mutta päällimmäinen tunne on raivo ja sen mukanaan tuoma ahdistus. Tekisi mieli vain huutaa ääni käheäksi ja hakata nyrkkeilysäkkiin reikä, jos olisin sellaisen hankkinut niinkuin on pitänyt.
Huuto ei ole kyllä monista kokeilu kerroista huolimatta tuonut sitä kaivattua tulosta, joten miksi huutaa kun sillä ei mitään saavuta!?
Säkin hakkaaminen jää siis nyt vaihtoehdoksi, kunhan sen saan hankittua!

Vitutus juontaa juurensa nyt tän meneillä olevan vuoden alku neljännekseen, jonka aikana on kerennyt tapahtua ihan riittämiin.
No siis kuten kaikki tietävät, loppu kesästä hankkimani skootteri levisi. Joka on edelleen takuu korjauksessa, ilman mitään tietoa miten kauan ja korvaako takuu tulleet vauriot!?

Päätin sitten tän tapauksen yhteydessä hankkia siskolta auton josta oli luopumassa.
Auto oli halpa ikäisekseen kun kyseessä oli vielä sisarusten välinen kauppa, ei huono homma.
En olisi samaista autoliikkestä ostanut, köyhä duunari kun olen!

No, yhteiseloamme kesti kokonaiset 3 päivää, kunnes neljäntenä päivänä vaimon ollessa sillä liikkeellä, mun pikku munakuppi päätti että yhteistyö loppuu nyt!
Kävin eilen kärryä duunin jälkeen katsomassa vaimon duunin pihassa, jonne oli sen vaivoin aamulla saanut...
Itse, näin auton korjauksen saralla täysin kätenä, tulin siihen tulokseen jotta kärryn kytkimessä on jotain vikaa...
Siskon ja kavereiden kanssa käytyjen keskustelujen tulos oli yksiselitteinen, purkin kytkin on tullut tiensä päähän!
Korjaamolla kyseisen vaurion korjauksen on keskimäärin 500e! No fucking way!!!
Onneksi siskon työnantaja on kätevä käsistään ja saa ehkä tehtyä korjauksen huomattavasti huokeammin...
Ainut mutta on se, että kyseinen henkilö asuu Lappeenrannassa!! Nice!!

Mutta ehkä suurin vitutuksen aihe liittyy Helmiin!!
Tyttö on ollut tasaisin väliajoin kovassa kuumeessa ja vatsakivuissa jo marraskuun puoli välistä lähtien.
Vaimo laski, että oireiden johdosta ollaan käyty kyseisen alkupäivän jälkeen lastenklinikalla 5 kertaa. On otettu vain ne muutamat tyypilliset verikokeet ja lähetetty kotiin virustauti epäilynä. Vaikka olemme puhuneet alavatsa kivuista ja tarhassa jylläävästä oireettomasta angiinasta, tämä on ohitettu joka kerralla. Viimeisellä kerralla osattiin jopa vaimon duuni kaverin kehoituksella pyytää tiettyä koetta, niin ei siltikään sitä otettu... Koska "meillä ei ole tapana sitä tutkia"... Savu nousee taas päästä kun edes ajattelee asiaa.

Vaimon työkaveri lääkäri teki sitten lähetteen näytönotosta ja kas kummaa kuumeilulle sekä muille oireille löytyi vastaus!!! Streptokokki G. Tätä ei siis yleensä välttämättä lääkitä, JOS ei ole oireita TAI ei ole jotain epidemiaa... No kas, kas! Helmillä on oireet ja tarhassa on epidemia!

Nyt sitten kaiken kruununa mulla jo tän vuoden alussa kerran kunnolla reistaillut olkapää alkaa leviämään taas. 2 kertaa käynyt sen takia työterveydessä, jossa sanonut että kyseinen olkapää on lievemmin vaivannut jo vuosia. Sieltä sain vajaan viikon sairaslomaa, niillä kahdella käynti kerralla, sekä tulehduskipu lääkekuurin, sekä jumppaohjeet joita ei ole paljon pystynyt kivuilta tekemään.
Olkapää oli pari viikkoa vähän parempi, kunnes viime viikolla sama tuska tuli takaisin..
Ei tarvitse kuin vetää tyttö pulkalla 500m tarhaan niin pakotus on taattu ja työpäivä menee jotenkin kivun kanssa kun syö työpäivän aikana 2400mg buranaa...
Nyt jos saisi vielä ensiviikon jotenkin rämmittyä läpi niin seuraavana maanantaina pääsisi käymään omalla lääkärillä!

Huoh! Tässä kahden ensimmäisen kuun kuulumiset!! Onneksi matkaan on myös mahtunut jotain hyvääkin.
Toissa päivänä voitin Lidlissä RAY:n koneella eurolla 4e!! Jiihaa, etelänmatkaa varaamaan! Suomalainen voittaa aina!
Välikevennys!! :D

Mutta siis oikeasti hyvääkin on matkassa ollut!

Hyviä, hauskoja tilanteita on saanut aikaan toi meidän pieni lingvistin alku.

Eräänä aamuna kun vedin tyttöä pulkalla tarhaan, kohta kuuluu huuto. Iskä! Iskä!
No mitäs nyt?
Iskä sun pylly tanssii kun sä kävelet!
Okei, selvä homma.. :D

Toinen tietyissä oloissa nolo tilanne, sattui erään kauppareissun jälkeen. Käymme useasti Jumbon Citymarketissa ostoksilla ja siellä on kylmäosastolla oikean kokoinen lehmän näköispatsas jota Helmin pitää päästä aina silittämään. Tällä kertaa piti päästä silittämään vielä uudesta paikasta.
Iskä mä haluan silittää myös tuolta!
Ai utareista vai?
Mitkä ne utareet on?
Ne on lehmän tissit ja sieltä tulee maitoa jota sä juot.
Saman päivän iltana suihkussa ollessamme tyttö sit tokasee, että mulla ja äitillä on tälläset utareet ja iskällä tollanen! Ja niistä tulee maitoa!
Aha!?

4.2.2018

Kuulumisia

Heipä hei vaan taas hiljaisemman hetken jälkeen. Mies on ollut taas niin sanotusti kaikkensa antanut, eli voimat ovat riittäneet juuri ja juuri päivittäiseen toimintaan.
Kysymys vaan kuuluu että mikä miestä vaivaa? Tähän kysymykseen ei vastausta ole vielä tullut!
Kuten jo aiemmin kirjoitin, kokeita on otettu ja lääkärillä käyty, mutta kukaan ei vastaukseen osaa vastata!
Liekkö sitten matka kohden vanhuutta on siis alkanut? Täh? Oonko mä muka niin vanha?

No mä tiedän että olen elänyt stressaavaa elämää osin kärsijänä, osin omasta syystä. Mutta onko tästä vielä nousemista?
Sitä mä toivon, koska mulla on vielä niin paljon annettavaa ja niin paljon mitä mä haluan kokea ja nähdä.

Tänä viikonloppuna mä oon saanut olla mun kummankin lapsen kanssa ja on ilo nähdä miten nuorempi on odottanut vanhempaa ja haluaa leikkiä!

Miten hienoa on ollut nähdä se, että Aleksi on vihdoin omien sanojen mukaan löytänyt sen kauan kadoksissa olleen asian joka saa tulen pysymään suurena ja elämän kiinnostavana! Eikä elämä enää näytä niin ahdistavalta ja masentavalta kuin aiemmin...
Ja voi sitä puheen määrää mikä tosta jätkästä/lähes täysi-ikäisestä miehen alusta lähtee! Mä rupesin ite puhumaan noin paljon vasta noin pari vuotta sitten!!
Tossa puheen lahjoissakin on vaan yksi huonopuoli, johon palataan joskus myöhemmin...

Tänään puhuttiin kuinka hänelle on tarjottu jo hyvin menneen työssäoppimisjakson perusteella oppisopimuspaikkaa!! Hienoa!! Iskä on ylpeä!

Mä olen ylpeä pojasta joka on saanut itse tämän aikaan! Kaiken sen paskan jälkeen jota hänkin on jo nuoren elämänsä aikana ehtinyt kokea.

Niin kuin mä olen aina sanonut, mä en vaati liikoja, vaan sitä että tekee kaikkensa sen eteen mitä haluaa tehdä!

Ja mitä tulee Helmiin, nii voi herranen aika sitä viisastelua mitä ton ikäisen suusta jo tulee. Ei enää edes muista oliko Aleksin varhaislapsuus yhtä verbaalista ilotulitusta!?


Viimeisin tytön heitto tapahtui tossa perjantaina kun hakivat mua töistä. Helmi tokaisi äidille kesken lauseen, että ole hiljaa minä puhun nyt iskälle!!! :D

Mä en tiedä missä liemessä me ton neidin kanssa vielä ollaan!? :D


Toisaalta nyt nähtiin ensimmäinen ns. normaalin elämän tuoma haaste, kun Helmi oli päiväkodissa saanut ihme kohtauksen, joka oli tullut kun olivat kiertäneet lumirataa joka oli myrskyn jälkeen rakennettu.
Oli yrittänyt kiertää sen niinkuin muutkin, mutta oli sen tehtyään "hävinnyt" tän maan kartalta. Silmät pyörien oli vaan pakittanut kun joku oli vointia kysynyt! Ei ollut vaan oma fysiikka kestänyt ja uupunut täydellisesti. Eikä Helmi vielä itse osaa tunnistaa koska on aika levätä.
Onneksi tälläisiä tapahtumia varten on tytölle määrätty oma aikuinen joka irtoaa samantien pitämään tytöstä huolta. Olivat nytkin kiitäneet vauhdilla sisälle. Kun oli saanut ulkovaatteet pois ja juotavaa oli olo tasoittunut.

Mutta nyt siihenkin tilanteeseen on tullut mutkia matkaan, kun päiväkoti on pyytänyt uutta lääkärinlausuntoa asiaan liittyen! Siis että saisi ensi syksyksikin Helmin ryhmään avustajan. Helmi siis joutuu siirtymään isompien ryhmään ja siellä saman verran aikuisia kuin nykyisessäkin ryhmässä, mutta tuplasti enemmän lapsia. Ja paljon enemmän jaksavia isompia lapsia...
Meidän hyvänä pitämä kardiologi on viimeaikoina osoittautunut sitten ihan muuksi, ainakin lausuntojen suhteen!
Vaimon pyytäessä lausuntoa päiväkotia varten, jota siis päiväkodin johtaja oli itse pyytänyt.
Lääkäri oli vain vastannut, että erityistukea eivät tarvitse kuin liikunnallisesti vammaiset!
Siis mitä vittua? Esim. tytön tällä viikolla saama kohtaus olisi voinut jäädä huomaamatta ilman lisäapua! Tai ei olisi ollut ketään aikuista irroittaa siitä tilanteesta Helmin kanssa sisälle lepäämään.
Jos päivähoito pyytää lääkäriltä tilanteen vaatimaa lausuntoa, niin sen ei pitäis olla millään tapaa pois lausuntoa antavalta lääkäriltä!
Nyt on kysymys pienten ihmisten hengestä ja jaksamisesta!

Oletteko muut kokeneet kiristyvää ilmapiiriä terveydenhuollossa?


Leviääkö pakka?

No jopas on aika rientänyt niin, että tämä jarru jäi paikoilleen ruopimaan. Kevät oli ja meni, toi mukanaan kesän joka on kohta jo ohi.  Kev...