Työtä, perhe eloa ja poikkeuksia

Kesä tulee ja päivät ovat palautuneet normaaleihin uomiinsa, tai siis meidän normaaleihin uomiin.
Ja mikä nyt tällä hetkellä on normaalia.
Meidänkin normaali tarkoittaa nyt sitä, että vaimo ja tyttö ovat palanneet parin kuukauden korona evakosta kotiin, kun vaimon oli pakko palata töihin.
Helmi viettää edelleen päivät kotona ja menee vasta elokuussa päiväkotiin kun eskari alkaa, jossei tämä homma taas leviä käsiin.

Työt on sumplittu niin, että vaimo tekee töitä ma-pe ja minä menen näinä päivinä töihin kun kerkeän, joten viikkotunnit ovat tippuneet kolmasosaan. Viikonloppuja teen 3vkl/kk, joista saa rahallisesti melkein täytettyä nämä puuttuvat tunnit, eli vaikka teen viikonloppuja mitään extraa ei tule.
Ja nämä viikonloput ovat näinä vajaana kahtena kuukautena fyysisesti syöneet miestä siinä määrin, että kroppa hajosi taas. Siitä kohta..

Kiirettä töissä ovat lisänneet hyvät kelit ja poikkeusaikojen tuoma asiakasmäärien hurja lisääntyminen. Joka viikonloppu rikotaan kävijä- ja myyntiennätyksiä ja tavaraa tulee sitä tahtia, ettei kerkeä niitä edes paikoilleen pistämään.

Tämä näky viikonloppuisin normaalia, kassalla autoja toistakymmentä jonossa

Viikolla kerkeää tekemään sen 4-5 tuntia töitä päivässä, mutta hommaa riittäisi 8 tunnin edestä. Siitä pitävät huolen iltaisin tulevat ”haaveilija” rakentajat, seuraavaksi päiväksi kerääntyneet kuljetukset ja päivän aikana tulleet tavarat jotka pitäisi saada keskeltä pihaa jonnekkin!

Lähes päivittäinen näky. Tavaraa ja autoja piha täynnä 🤦‍♂️

Ja tämä poikkeusajan työ sumplailu aiheuttaa perhe-elämälle sen, että voi sanoa,”Ai mikä perhe-elämä?”
Vaimon kanssa nähdään kun vaihdetaan lennossa tytön hoito vuoroa, sekä iltaisin kun tulen väsyneenä ja vittuuntuneena töistä. Viikonloppuisin koko perhe on siis koossa noin kerran kuussa.
Viikolla tietysti on sitten kaksi vapaapäivää, mutta monesti ne eivät satu vaan perättäisille päiville, eli ne menevät täydessä koomassa.

Tästä pääsemme siihen ukon nyky kuntoon, joka on nyt siis melko paska. Siis ukko on rojuna.

2 vuotta sitten piikitetty olkäpää meni kuukauden töissä rimpuilun jälkeen siihen kuntoon, että viime viikolla rupesi olo olemaan kuin yksikätisellä. Voi olla että työ kiire on yksi syy tähän, koska ei kerkeä yhtään katsoa tai miettiä miten tavaroita nostelee ja vetelee.

Käden liikerata oli viime perjantaina enää 30% normaalista ja toinenkin rupesi jo oireilemaan, joten oli pakko kammeta lääkäriin. No aikaahan ei saanut helatorstain jälkeen enää omalle duunilääkärille, vaan toiseen toimipaikkaan virolaiselle lekurille, joka määräsi lääkekuurin ja antoi kokonaisen yhden päivän sairauslomaa.
Jiihaa! Ihmeparantumisia voi tulla, tai sit ei..
Eikun puhelin sovelluksella yhteyttä toiseen lääkäriin. Kätevä tuo sovellus 👍🏻
Tämä sentään antoi jo suoraan 4 päivää lisää..
Tänään keskiviikkona piti palata takaisin sorvin ääreen, mutta eipä ne lääkkeet tälläkään kertaa palvon apua tuoneet, lisää lomaa ja perjantaina taas piikkiä ottamaan. Jospa tämä ensi tiistaihin mennessä olisi jo kunnossa niin pääsisi takaisin töihin.🤷‍♂️

Tämä sairastelu ja muu saa nimittäin mun sekavassa päässä aikaan sen, että rupean syyttämään itseäni. Päivä päivältä vittuilen ja haukun itseäni paskaksi kun tiedän että työkaverit on aivan käsittämättömän paineen alla kun minä olen kotona.
Tyhmää, mutta minkä minä itelle voin.

No on tästä jotain hyvääkin, saan olla päivät pitkät tytön kanssa ja tehdä kaikkea kivaa, mikä saa typyn iloiseksi ja onneksi kelit ovat myös tämän sallineet.

Olemme käyneet metsäretkillä

On ollut ilo katsoa kuinka tyttö nauttii vaikka on ollut todella ikävystynyt kun ei ole päässyt leikkimään kavereiden kanssa. Ja kummasti tämä aika on myös taas lähentänyt meitä, yhä useammin tyttö tukeutuu isiin, jos jokin harmittaa tai jotain sattuu. Ja ne kaikki vilpittömät tunteen osoitukset kun tulee vaan halaamaa ja sanoo ”isi, mä rakastan sua” ❤️❤️❤️🥰

Jotain on myös saatu tehtyä kotona vaikka on ollut aika kädetön. Maalattiin uudestaan meidän terassin aidat jotka oli alkuperäisessä maalissa. Vaikka oli pieni homma, niin voi sanoa että oli kädet kipeät sen jälkeen😫💀

Onneksi oli kunnon apuvoimat maalauksessa

Tänään tyttö sai käyttöön uuden pikku uima-altaan, jota on haluttu.
Siitä on tänään saatu nauttia täysin rinnoin. Iloa ja riemua on riittänyt 🏊💕

Tämmöistä on meidän poikkeusajan elämä, ei helppoa mutta välillä todella antoisaa.

Nyt jos vielä jaksaisi ja saisi kropan/pään kestämään 4 viikkoa, niin voisi hyvin mielin jäädä kesälomalle.

Hyvää kesän alkua kaikille ja pysykää turvassa, sekä terveenä. ❤️

Äitienpäivän purkaus

Alkuun hyvää äitienpäivää kaikki maailman äidit 💕
Tämä päivä on teidän ja olette sen ansainneet, ilman sitä ei olisi myöskään minua ja minun mielipiteitä.

Tästä pääsemme siihen mielipide aiheeseen..
Kukaan ei voi sanoa vihaansa tätä vuodenaikaa, kun kaikesta näkee kuinka luonto herää taas eloon.
Valon määrä lisääntyy ja joka päivä maisema on aina vain vihreämpi sekä värikkäämpi.
Luonto luo itseään, mutta voi kun se loisi myös tämän miehen mieltä.

Nyt viimeistään tämän alkuvuoden ja -kevään mukanaan tuoma epidemia on saanut miehen mielen siihen pisteeseen, että kohta on järki kadotettu ja sen tuoma tulevaisuus pelottaa suuresti.
Mä oon niin pitkää nyt yrittänyt kovettaa taas itseäni, mutta nyt täytyy vihdoin taas myöntää, että mieli on liian heikko vaikka kuinka yrittää.

Mieli tekisi hakata nyrkki betoniseinästä läpi, mutta onneksi vielä hippunen järkeä on takaraivossa, koska lopputulos olisi se, että seinä kestää mutta nyrkki ei.

kun mieli jakautuu, jälki on tätä

Onko kukaan ollut koskaan siinä tilanteessa, että parempi keino saada ajatukset ulos päästä olisi hakata sitä lattiaan!?
Nyt juuri itse ollaan taas siinä tilanteessa. Vaikka olen vuosien vieriessä oppinut purkamaan päähän juuttuneita patoutumia kirjoittamalla, koska mulle ei ole suotu sitä suullisesti tapahtuvaa tilaa.
Niin nyt vastaan tuli se tilanne, että edes mielen ja sormien välinen yhteys ei tunnu tuottavan mitään järkevää.

Olisi helppoa jos aivot saisi liitettyä vaikka töllöön usbilla ja sillä tavalla saisi kaiken sinne kertyneen tavaran muiden ihmisten tietoisuuteen.
Supertietokone voisi pystyä käsittelemään mun pään sisällön, ehkä tuhannesosa sekunnissa, mutta Mikko ei siihen löydä toimivaa kaavaa.

Jos joku on joskus miettinyt että onko masennus edes oikea sairaus, niin tervetuloa aivan vapaasti siirtämään mun pään sisältö omaan terveeseen nuppiin.
Voin sanoa, että 90% tekee sen jälkeen jotain mitä ei kerrota tuleville sukupolville.

Ainoa on vain tämä tilanne, että kuinka selität tilanteen sellaiselle ihmiselle jolla ei ole minkäänlaista kokemusta/fiilistä miltä tämän sairauksen kanssa on elää!?

Koita miettiä vaikka sellaista tilannetta, kun vaihtoehtoina on joko se että puret sormen poikki tai lakkaat hengittämästä.
Tätä on elämä tämän kanssa joka päivä ja mulla ei tätä tautia ole parantaneet lääkkeet, eikä terapiat.
Siis tämä paska seuraa mua hautaan saakka, niinkuin mun uniapnea.

Mulla oisi vajaa 2kk viralliseen kesälomaan aikaa, mutta juuri nyt se tuntuu todella utopiselta saavuttaa.
Joten anteeksi jo valmiiksi kaikki ihmiset joiden kanssa tulen olemaan kanssa käymisissä tässä lähi kuukausina, kun olen ehkä jollain tapaa todella kusipää, niin tämä kaikki johtuu kärsimästäni taudista ja siitä kaikesta pään sisällä olevasta taakasta joka tällä tavalla mahdollisesti ilmenee.

Kaikki jotka ovat mulle tärkeitä, tämän ainakin ehkä ymmärtävät ja antavat anteeksi, ne jotka eivät ymmärrä tilannetta unohdettakoon! 💗