Uutta vuotta vaan perkele!

 Heipä hei vaan. Tämä vuosi piti alkaa kertomuksella kuinka sydänsairas tyttö murtaa rajoja mannerten välisellä lennolla ja pitkällä ulkomaanmatkalla, mutta se jääköön myöhemmäksi.

Vuosi siis vaihtui ulkomailla ja pari ekaa vuoden viikkoa oli elämän parhaita. Tämä ilo kuitenkin loppui lyhyeen kun meidän perhe saapui takaisin Suomen kamaralle. 

No muilla elämä loman jälkeen hymyili, mutta tämä gubbe jäi suoraan saikulle kauhean flunssan takia. Siinä se viikko meni sairastaessa, mutta sitten ajattelin että duuniin on hyvä palata vaikka yskä sai välillä melkein tajun lähtemään.

Viikko meni tuskaisesti duunissa, mutta lauantaina heräsin siihen että veto on täysin kateissa, no ihmekkös toi kun kuumetta vajaa 40! Onneksi on työterveyshuolto ja eikun Terveystalosta hakemaan keuhkokuume diagnoosi. 🤕

Tähän sai onneksi kunnon hevoskuurin lääkkeitä (2 tablettia kolmesti päivässä) ja tauti taittui viikossa.

Puolitoista viikkoa meni duunissa sen jälkeen kuin ei mitään, mutta sitten helmikuun puolivälissä kesken viikon oikeassa silmässä rupesi liikkumaan outoja varjoja. Ekaks luulin et pää sekoaa lopullisesti ja rupeaa näkemään omiaan. Fuck!

Voi perse eikö mikään riitä?

Eikun seuraavana aamuna jonottamaan terveyskeskukseen jossa vain 1 lääkäri pailkalla, no eipä ollut kiire minnekkään.

Vihdoin lääkärille päästyä tämä konsultoi silmälääkäriä, joka sanoi että selvä lasiaisen irtouma kyseessä, eli 1-7 päivän kiireellisyydellä aika silmäklinikallle.

No tämähän aika tuli sit juuri tarkasti sille 7. päivälle, eli 22.2! 😖

Pari päivää meni kotona sairauslomalla taas! Kunnes taas kesken viikonlopun silmään levisi tumma varjo lähes koko näkökenttään. 

Ai nytkö lähtee sit saatana näkö kokonaan?

Siis eikun nokka kohden silmäsairaalan päivystystä sunnuntai aamupäivästä, sen jälkeen kun olin lauantai iltana soittanut päivystysapuun.

Yllätys yllätys päivystyksessä oli vain 1 lääkäri! 🤯 Kiitos tästä terveydenhuollon arvostuksesta suomessa! 

Tämä reissu toi sitten kaikkea muuta kuin hyvää. Silmän verkkokalvo oli irronnut jo täysin selkeän näön alueelle ja oli enään osittain kiinni. Verkkokalvo kun irtoaa se aiheuttaa hapenpuutetta hermokuiduissa ja tarkannäön alueelle päästessä voi aiheuttaa pysyvää näkökyvyn heikennystä. No tamähän tästä enää puuttui, voi kilin kellit. 

No Torstain lääkäriaika muuttui sitten kiireelliseen leikkaukseen Tiistaina ja sitä odottaessa aika meni kotona maaten paikallaan tekemättä mitään.

Leikkaus oli itsessään helppo nakki ja melko tunnoton kaihileikkaukseen verrattuna. Ainoa melkosen ikävä tunne oli kun puudutusainetta ruiskutettiin silmäkulmaan noin 10 sentin ruutalla. 🤮 Hyi helvetti.

Toimenpide kesti noin tunnin, jossa lasiainen imettiin pois ja verkkokalvo painettiin jotenkin paikalleen ja reiät pistettiin umpeen laserilla, jonka jälkeen silmä täytettiin kaasulla. Tämä kaasu pysyy silmässä noin 4-5 viikkoa joilloin esim autolla ajo on kielletty, muutenkin tuli jo suoraan kk sairauslomaa kun mitään vähänkään raskasta ei saa tehdä.

Kotiutuksen jälkeen oli kuin tappelusta tullut

Nyt on 3,5 viikkoa mennyt leikkauksesta ja kaasu on vajantunut jo melkein näkökentän alapuolelle, mutta silmä saa kaikki suorat viivat mutkille. Ja kahdella silmällä katsottaessa kaikki näkyy kahtena ja päälle viikon on ollut oireena myös se että jos nousee nopeasti pystyyn leikattu silmä pimenee 5-10 sekunniksi.

Vajaa 4 viikkoa ni ei näytä niin pahalta enää, 
mut luomi vaan alkanut roikkumaan.             

Tämä kaikki sattui taas juuri sopivaan aikaan, eli kalliin ulkomaanmatkan jälkimainikeihin. Tästäkin hyvästä sai maksaa poliklinikkamaksun, yhden yön sairaalassa ja vielä tulevat uudet lasit. Onneksi kaihileikkauksen jälkeen saadut lasit ovat lähes maksamatta!!

Miksi aina käy näin että jos saa lusikalla hyvää, niin tulee kauhalla paskaa!? Nyt hyvää tuli kottikärryllä mutta se tiesi sitten täysperävaunun verran paskaa nilkoille. 

Ja nythän kävi näin että silmän näkökyky on tällä hetkellä 40% 

No tämä vielä ehkä parantuu hieman seuraavan kahden kuukauden aikana. Mutta jo nyt on selvä että korjatulla silmällä ei tule näkemään lähelle eikä kauas enää koskaan. Nyt suht tarkka alue kattaa noin 1-5 metriä.

Tämä pitkittynyt sairausloma tässä vaiheessa tarkoitti, että tämän kuun liksa oli viikon vajaa, jonka Kela korvaa joskus. 

Sepä hienoa kun noita laskuja oli taas sievä pino.

Eli taas alkaa tämä arvonta mikä lasku on tärkein. 

Vittu mä sanoin joskus että en halua enää koskaan tähän tilanteeseen, mutta minkä teet kun oot syntynyt suomeen.

Tähän maahan kun olet syntynyt ja koitat luoda jotain kuokkien maata niin ajan myötä huomaat että ainoa jota olet saanut aikaan on että olet kuokkinut kaiken maan ympäriltäsi.

Nyt päästiin meilläkin samaan tilanteeseen kuin moni eläkeläinen ja työtön, eli valittavana on joko ruoka tai lääkkeet!

Vittu että vituttaa kuin sitä saatanan pikku oravaa.

Ja tässä maailman tilanteessa suomen hallitus päättää sitten kiristää tiukkaa vyötä pienituloisilta ja kymmeniltä tuhansilta työttömiltä jotka tekisivät töitä jos niitä olisi, sekä niiltä kymmeniltä tuhansilta pätkätyöläisiltä jotka tekisivät täyttä päivää, mutta työnantaja puoli ei tätä salli.

Tämä vyö on jo ennen tätä kiristystä löytänyt viimeisen vapaan reiän.

Kaiken tämän lisänä meidän oma rakas kunta rankaisee kaikkia veroeurojen tuojia, mutta eritoten eläkeläisiä. 

Esim. uimaan ja salille pääsi vielä viime vuonna eläkeläiset vuodeksi n. 70€

No tänä vuonna tämä sama setti maksaa sitten 35€/kk!!

Itse sain viime vuonna käydä uimassa erityislipulla 50€/vuosi, no mutta hups tänä vuonna tämä sama hupi maksaa 110€

Ja mitä liksat ovat tässä ajassa nousseet? 

0%

Milloin tulee se hetki kun suomalaisen kamelin selkä katkeaa? 

Vai katkeaako se vain siellä kotona pimennettyjen verhojen takana villasukat jalassa kun ei ole varaa pitää lämpöä pattereissa!?

Kaiken eniten vituttaa se minkälaiseksi vittupääksi tämä kaikki on mut saanut. Olen sanonut perheelle sellaista jota ei kenenkään joka perhettään rakastaa, ikinä tulisi sanoa. Mutta minähän aukaisin yksi ilta pienestä tytön jankutuksesta johtuen suuni ja sieltä tuli sellaista saatanan tekstiä, että tekee mieli oksentaa.

Kuka noin sanoi? En se saatana ole minä! Vai olenko? 

En tiedä, mutta siitä hyvästä mut pitäs ripustaa kiveksistä tuomiokirkon rappusille jossa halukkaat sais kivittää mua.

Ton illan jälkeen en ole uskaltanut sanoa sanaakaan, etten vaan päästä jotain paskaa suustani.

Liekö se lievä aivovamma ollutkaan niin lievä? 

Pyydän perheeltäni nöyrimmin anteeksi, vaikka en sitä ehkä ansaitse. 

Te olette kaikki mitä mulla on ja mitä haluan. Kaikki viimeeksi sanomani sanat tulevat jostain muusta kuin musta, koska näin en ajattele. Sen toisen mä haluan hakata paskaksi ja talloa maanrakoon, kun vaan tietäisin miten.

Parempaa kohti?