Joulun aikaa, joulun taikaa

Rupeaa olemaan aika pistää vuotta pakettiin. Sairausloma jatkuu siis edelleen sinne loppiaiseen saakka, mutta nyt tiedossa on ettei mitään pysyvää vauriota selkkauksesta jäänyt!

Nyt on vaan kaksi viikkoa mennyt aivan usvassa ja mielikuvat siitä ajasta hieman hatarat! Ja kun rupesin miettimään niin mulla ei ole koko vuodesta kovin paljon selviä muistoja, tai etenkin ajan hahmotus on täysin kateissa..

Mutta nyt ajankohtaiseen, eli jouluun.

Nyt on taas aika lakata miettimästä liikaa ja rauhoittua elämään tässä hetkessä.
Ilmakin on nyt kääntynyt huomattavasti enemmän jouluisemmaksi, kuin se oli vielä viikko-pari sitten.

Ja mikä siihen sopisi paremmin kuin viettää tätä aikaa perheen seurassa, hiljentyen vain olemaan ilman kiirettä!

Mutta parasta tässä joulussa on se, että kumpikin lapsi on taas mukana.
Mun parhaat joululahjat aina!
Ei tarvitse turhia jäkittää ja miettiä miten itsensä ilmaisee...
Läheisten joukossa ketään ei arvostella, eikä vaadita liikoja vaan annetaan jokaisen olla sitä mitä kukakin on ja rakastetaan heitä täysin rinnoin.

Hienointa on ollut seurata Helmin joulun odotusta, joka on niin tunteikasta ja täynnä intoa!

Koko kuun joulutonttu on seurannut pienen ihmisen matkaa kohden suurta päivää.

Tontun tiet ovat olleet erikoisia

Aatto aamuna tonttu oli tuonut yllätyksen kuusen alle, vaikka lahjaa enemmän tyttöä kiinnosti suklainen pukki!😂
Vaikka paketista löytyi hieno vaaleanpunainen röyhelöpaita, joka oli kuulema yllätys yllätys "Pipsa-Possun paita"

Olin jo kerennyt unohtaa kuinka tosissaan pieni ihminen voi tämän joulun ajan ottaa.. 

Aattoaamuna tonttu toi tervehdyksen pukilta

Voi sitä riemun määrää kun illansuussa pitkän päivän jälkeen ovikello soi ja mitä oli saapunut tuulikaappiin?
Pukki oli jättänyt säkki kaupalla tavaraa! Ja ei tarvitse edes kysyä, että kuka oli lahjojen jaon jälkeen onnellisin!?

Päivän anti mahtui hädin tuskin pöydälle.

Huomenna onkin edessä sitten toiminnan täyteinen päivä kun käydään kaikki uudet lelut läpi! 

Huoh... :D

Tästä onkin hyvä lähteä viettämään vuoden viimeistä viikkoa, joka pitää sisällään lelujen uudelleen järjestelyä ja ehkä vanhoista luopumista!?

Hyvää ja rauhaisaa joulua kaikille!

Harmautta, juhlaa ja tuskaa

Aikaa on taas kerennyt vierähtää viime kirjoituksesta. Syy löytyy kun kurkistaa ikkunasta ulos, synkkyys ja kylmyys saa turmeltuneen mielen alakuloon! Tämä musta maisema imee ilon ja voiman kuin tiskirätti ja heittää altaaseen unohtuksiin.
Masentunut mieli ei tunne muuta kuin väsymystä, joten pieni valkeus voisi sitä jo hieman piristää vaikka en talvesta itse välitäkkään!

Tätä masentavan murskaavaa kouraa sai harhautettua kuun vaihteessa olleet työpaikan pikkujoulut.

Sitä oli ilo viettää maailman parhaiden työkavereiden kanssa!! 😊
Kiitos tästä arvon työtoverit! ❤️

No tämän riemun hetken päätti sitten tapahtuma jatkoilla eräässä Stadin baarissa...
Siellä tuli jostain syystä ajauduttua sanalliseen kukkotappeluun, erään suomenlahden toiselta puolelta olevan herran kanssa. Tai no siis suoraan sanottuna syyhän on selvä, alkoholi ja toisen henkilön riidanhaastaminen ajaa tälläisen suomalaisen juntin vain yhteen asiaan. Minähän reippaana poikana vastaan samalla tavalla. Tämähän sai kaverin innostumaan siinä määrin, että kädet rupesivat heilumaan kuin tuulimyllyn lavat. Kerkesin sen verran suojata ettei saanut kuin yhden kevyen iskun leukaan, mutta siinä samassa kaaduin maahan ja sillä hetkellä filmi katkesi!
Työkaveri tuli tilanteeseen 1-2 minuuttia myöhemmin, nähden että 3 sankaria potkii mua päähän...
Iso kiitos tästä väliintulosta, ilman sitä tätäkään tekstiä ei ehkä olisi syntynyt!!!

Näin ikävästi kävi taas eräälle tällä viikolla: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005929549.html

Mistä helvetistä näitä urpoja sikiää, joitten pitää väkipakolla päästä porukkaa pieksemään ja vielä mennä tekemään niin raukkamainen teko, että potkitaan toista päähän!?!? Saatana!!

Itsellä ei tästä tapahtumasta ja sen jälkipyykeistä ole mitään havaintoa, koska muisti meni pariksi tunniksi täysin.
Sen verran kova potkupallo ottelu oli että, olen saanut käydä 4:llä eri lääkärillä ja 4:ssä eri tutkimuksessa, sekä yksi vielä tulossa!

Seuraavana päivänä näky oli vielä kesy

Tämän hetkinen yhteenveto tapahtumasta on lievä aivovamma ja kallonmurtuma! Vielä ei tiedä tuoko tämän päivän magneettikuva ja tuleva neurologinen tutkimus vielä mitään.
Sairaslomaa on kuukauden verran loppiaiseen asti. Masentavaa fiilistä täydentävät nyt elämän kovimmat päänsäryt, huimaus ja suunnaton väsymys! Ja todella ärsyttävä korvien jatkuva vinkuminen..

Toivotaan että Suomen poliisi saa jotain aikaan ja saa nämä ihmissaastat kiinni vastamaan teoistaan!!!

No nyt on kyllä aikaa levätä ja kerätä voimia tytön kanssa, jonka joululoma alkoi tänään.

Joten joulua kohden mennään rauhaisin fiiliksin, joka vietetään taas perheen kesken ja tänäkin vuonna saan viettää sitä kummankin lapsen kera!! ❤️❤️

Joten rauhaisaa joulun odotusta! Pidetään toisista huolta ja koitetaan välttää kaiken maailman hulluja, joilla on selvästi paha olla tai joku pakottava tarve esitellä fyysisiä voimiaan koska ovat ilmeisesti todella epävarmoja itsestään!?!?

Matka mielen syövereihin

Pieni piipahdus taas pään sisään. Takaraivoa alkaa raapimaan taas vanha tuttavuus, nimeltään...
No miten sen tällä hetkellä kategorioisi!?
Masennus? Ahdistus? Loppuunpalaminen? Vitutus?
Se jokin jota ei nyt haluaisi vierailulle!

Synkkyys syö kaiken värin ja elon.

Mutta kaikki tämä stressi, pimeys, kiire ja tietämöttömyys ruokkii sitä siihen tahtiin, että lopputulos on kohta nähtävillä...

Siis ensinnäkin Helmillä on katetrointi tulossa noin viikon päästä, jota ennen pitäisi olla terveenä, tai se olisi ainakin todella suoravaa, kun tyttö tullaan nukuttamaan!
Mutta sitä en osaa sanoa, miten tämä tullaan toteuttamaan, eli miten tarkkaan sairastaminen arvioidaan?
Tyttöhän on viimeisen viikon ollut tarhasta pois erinäisten sairasteluiden takia.
Yhtenä yönä Helmi alkoi taas haukkomaan henkeään samanlaisten oireiden jyllätessä, niinkuin laryngiittiin eli kurkunpään tulehdukseen liittyy ja kuumeilu viittasi myös siihen! Noin 40°
Ikkunasta hengittely auttoi ja oireet hävisivät samana päivänä, siis kaikki paitsi seuraavana yönä tullut kuume, taas 40°
Välissä oli taas pari kuumeetonta päivää, mutta nyt oireeksi tuli todella raju yskä...
Eli odottelemme mitä kardiologi tytöstä sanoo! Eli onko operaatio nyt kun pitäisi, johon on jo töistäkin vapaat saatu, joita en itse saa peruttua jos operaatio peruuntuu! Eli tässä stressin aiheuttajaa...

Matka Mikon mieleen on synkkä ja harmaa..

Sitten kiireeseen! Töissä sitä riittää vaikka luulisi, että syksyn ollessa pitkällä meno rauhoittuisi kun asiakasmäärä on vähentynyt! Mutta paskan marjat! Tahti on sama ja tulee näillä näkymin vielä kiihtymään räjähdysmäisesti lisääntyneestä kuljetusmäärästä. Yksin työskentelyä on tullut harrastettua viime aikoina siihen malliin, että nuppi rupeaa olemaan melko pehmeässä kunnossa. Tämä aiheuttaa, sitä että muisti ei pelaa enää kunnolla ja se tuli myös tällä viikolla huomattua, kun kesken töiden kylmä hiki nousi otsalle ja lähellä oli ettei taju mennyt. Siinä huomasin ettei mulla ollut mitään muistikuvaa olinko syönyt sinä päivänä!
No siitä selvittiin, mutta kiirehän ei siihen loppunut....
Ja alkuviikolla olin pari päivää tuuraamassa kaimaa, jossa tehtiin taas töitä se 7,5 tuntia ilman yhtään taukoa ja saamatta siitäkään huolimatta kaikkia päivän töitä tehtyä, josta seurasi tätä armotonta vitutusta, koska en tykkää jättää hommia puolitiehen.... Mutta mitäs teet, kun ei pysty, ni ei vaan pysty!
Jokainen tekee sen mihin pystyy, ei yhtään sen enempää!

Miehen vati on tyhjä kuin mökin lampi!

Tätä kaikkea huolta ja paskaa miettiessä kuunnellessani musaa huomasin, että yksi asia joka tämän tilan on saanut tähän pisteeseen, on musiikin puute ja siis tarkemmin musiikin tuntemisen puute!!!

Eli en ole päässyt kohta puoleen vuoteen käymään missään keikalla, koska vaikka kuuntelen paljon musaa joka on mulle suurta terapiaa, niin mä tarviin sitä tunnetta!
Se kun musa iskee rintaan kuin defibrillaattori, on se tunne joka on jäänyt ja mitä tarvitsen!
Se on mulle suurinta huumetta ja sen tunteen keskellä voi lainata erästä artistia.

THIS IS MY CHURCH! THIS IS WHERE I HEAL MY HURTS!

Karnevaalia

Huh! Loppuihan sekin viimein ja millä tavalla... Siis työviikko tuurauksen merkeissä, eli olin viikon taas alkuperäisissä hommissa joita teen sen 6-7 viikkoa vuoteen! Kaima piti tän viikon lomaa, joten olin taas yksin vastuussa noin 70% meille tulevasta tavarasta ja sitä myös tulee paljon.
Olen aina ihmetellyt miten joku voi jaksaa tollaista rumbaa, 5 päivää viikossa ja vajaa 11 kuukautta vuodessa!?!
Aamu on pakko aloittaa puoli tuntia ennen vuoron alkua ja ei tietoakaan tauoista, jos ei halua löytää sillä aikaa saapunutta roju kasaa edestään!!
Tiedän ettei se ole millään tapaa työaikalain mukaista ja tauot kuuluvat työehtosopimukseen, mutta mitäs teet!?
Toinen tekee työtä valittamatta...

Mutta siis viikko duunia taas takana, ilman yhtään taukoa ja sen kyllä huomaa tässä iässä!!!
Ja kaiken kruunasi tänään alkanut kuume!!! No hyvä työntekijä sairastaa vapaa-ajalla!! :(
Se siitä.

Viikonloppu alkoi onneksi hienosti, kun kotona odotti tyttö joka kertoi omalla aina niin hauskalla tavalla päivän tapahtumistaan.
Oli piirtänyt hienoja kuvia ja rakentanut leluista vaikka mitä.

Meidän koti, jossa takka päällä ja vaaleanpunainen lentokone lentää ohitse.

Vasemmalla isi jolla pipejä vatsassa ja itkee, keskellä äiskä ja oikealla Helmi joka juoksee'

itse rakennettu pipsa possun leikkipuisto johon myös tarvittu teippiä!!

Mutta kaikista hienointa oli odotus, kun pääsi näkemään hänen ilmeen kun täksi päiväksi sovittu yllätys paljastui!!
Eli kunhan isi oli hieman aikaa kerännyt itseään oli aika hypätä autoon ja suunnata matka kohden yllätystä.
Helmi yritti kaikella mahdollisella tavalla jonka osasi kaivaa tietoa kohteesta, mutta emme onneksi menneet ansaan missään vaiheessa! :D
Hieman Pasilan jälkeen tytön naama kirkastui kunnolla kun huomasi minne olimme ehkä menossa ja sitä riemun määrää kun selvisi että juuri tämä oli se yllätys!!!

Lintsi here we come!!!

Tämä perhe meni siis kohden Valokarnevaalia, niinkuin kyllä melko moni muukin perhe!!! :D
En ole koskaan nähnyt lintsillä yhtä paljon populaa!!

Hienot valot saivat myös ikiliikkujan hiljaiseksi ja paikoilleen hetkeksi!!

Kumpaa lie jännittää enemmän?

Palkintoa kalastamassa

Tuolla katolla on kuvattu yksi lemppari bändin musavideo!

Jonoja riitti enemmän kuin kauniina kesäpäivänä, mutta hauskaa oli, kun myös Helmin kummi-täti liittyi seuraamme.

Kummi-tätin kanssa on karusellissa turvallista matkustaa

Mutta ehkä se väen määrä toi osaltaan myös lisää tunnelmaa, joten olo oli kuin olisi ollut jossain ihan oikeassa suurkaupungissa...
Tunnelmaa latisti ainostaan kylmä sää, joka rupesi olemaan myös typylle liikaa!Tyttö oli yhtä sinisenlila kuin pukunsakin.

Kokonaisuutena tapahtuma oli taas kerran aivan mahtava huimine valoineen, sekä muine hienoine puitteineen ja iso kiitos Lasten Päivän Säätiö joka on ottanut perheen pienimmät huomioon ilmaisine laitteineen!!

Helmin sanoin siis, kauniita unia, vaahtokarkkien kuvia ja enkeleitä hyvää!

Loma vol.2

Loman alusta tuli kiireinen, kun täytyi perjantaina vielä duunin jälkeen pakata matkalaukku täyteen tarpeellista ja tarpeetonta... Varhain lauantai aamuna alkaisi matka kohden Puolan Krakovaa, johon olemme kummatkin vaimon kanssa aina halunneet!
Tyttö ei siis lähtenyt tälle reissulle mukaan, vaan jäi isovanhempien kanssa kotiin.

Meidän taide apartment

Suolakaivos näkymä 54 kerrosta ylöspäin

Aikaa meillä oli noin 7 täyttä päivää, joten ehdimme koluta paikan jos toisenkin..
Kohteisiin kuului tottakai Wieliczkan suolakaivos, joka oli aivan mahtava kokemus kilometrien pituisineen käytävineen, valtavine onkaloineen ja sinisine kaivosjärvineen.

Yksi suurimmista kaivoksen onkaloista

entinen sisääntulo reitti, joka suljettiin ikävän
 tapahtuman jälkeen

tämä teksti ei tarvitse selityksiä!

Auswitch I ja Auswitch II Birkenau, jotka olivat  

kaikessa autenttisuudessaan pysäyttäviä paikkoja.
Siellä voi nähdä ja kokea sen mihin kaikkeen sairas
ihmismieli pystyy!
Järkyttävimpiä näkyjä oli huone
joka sisälsi 1900kg ihmisten hiuksia ja vielä ehjänä
olleet polttouunit!
Myös pienien vaatteiden ja
kenkien näkeminen sai voimaan erityisen pahoin.

Parakeissa pystyi myös hieman kokemaan miltä niissä olleista ihmispoloista mahtoi tuntua, vaikkakin oma tuntemus oli miljoonien kilometrien päässä aidosta kärsimyksestä joka leirillä vallitsi!

Kaunista ja ahdistavaa

Schindlerin listan kuvauspaikkoja yritimme löytää myös niin monta kuin mahdollista, niinkuin monet kuvauskadut ja maamerkit.

Elokuvassa käytetty sisäpiha

Plaszowin keskitysleirillä ei keretty käydä vaikka oli kävelymatkan päässä ja gheton tyhjennys kohtauksen johon Oscar Schindler ratsasti sitä katsomaan ei löytynyt, vaikka katu löytyikin.

Schinlerin tehdas oli myös yksi pakollinen vierailukohde. Hienoa oli nähdä elokuvassa näkyneet portaat ja aito työpöytä jonka takana oli valtava eur-aasian kartta.

Oscar Shindlerin työpöytä ja eur-aasiankartta

Vaikuttava teos oli lasikuutio joka oli täytetty yhtä monella kattilalla ja muulla astialla, kuin Oscar pelasti juutalaisia sodan aikaan. Jokaisen pelastetun nimi löytyi myös kuution sisältä.
Myös Itzhak Sternin työpöytä ja kirjoituskone oli viereisessä huoneessa.

Itszak Sternin työpöytä

Kaikkineensa koko kaupunki oli näkemisen arvoinen. Vanha kaupunki jonka vilkkaat kadut ja täydet aukiot monine tapahtumineen olivat mahtavia.
Uudelleen virkistynyt juutalainen kaupunginosa, jonka monet pienet kahvilat ja pubit olivat jos jonkin näköisiä ja halpoja.

Wawelin linna tuli myös kierrettyä ja onneksi kerkesimme saada liput sinne, koska niihin myydään vain tietyt määrät lippuja per päivä.
Kokonaisuutena siis vaikuttava vanha kaupunki!

Terveiset

Hups! Aikaa on taas kulunut sitten viime kirjoituksen ja moni on muuttunut.
No siis sanotaan että Mikko ja Mikon mieli on muuttunut suuntaan ja toiseen!

Niinkuin viimeeksi kirjoitin olin sen 3 viikkoa lomalla, saaden hieman ladattua akkuja!
Mutta kas kummaa en kerennyt olla kuin 3 päivää 9:n päivän putkesta töissä kun teki mieli jo heittää hanskat tiskiin.. Duunissa kiire ja älytön hermoilu jatkuu samaan malliin! No sain tehtyä sen putken ja seuraavalla viikolla vielä 5 päivää, kunnes koitti taas aika lähteä lomalle keräilemään uudestaan itseään kokoon.









Niin ja tuossa välissä tyttö sai jonkin mystisen pöpön, joka nosti kuumeen pahimillaan yli 40:n ja toisin kuin yleensä kuumeessa, vei tytsyn voimat täysin! Joka siis, kuumessa kuin kuumeessa on edelleen kuin elohiiri, oli nyt kuin lahna kuivalla maalla!

Käytimme tyttöä terveysasemalla jossa homna toimi suht hyvin kunnes pääsimme lääkärin luokse, joka ei kuunnellut tyttöä millään tavalla eikä kuunnellut meitä vanhempia yhtään vaikka pyysimme testejä selvittääksemme mikä pientä vaivaa!
Lääkärin hoito suositus oli kotihoito, pitäen huoli riittävästä nesteensaannista lapselle jota emme saa syömään tai juomaan mitään!!








Pari tuntia kotiin päästyämme vaimo soitti sydänaseman päivystykseen ja kysyi mitä teemme kun tyttö on kuumeessa
ja ei ”normaalista” poiketen jaksa ottaa kuin muutaman askeleen.
Vastaus oli että nyt äkkiä lastenklinikalle, jossa diagnoosi oli kuivuminen ja valkosolujen lasku.

Tyttö siis letkuihin ja osastolle koska sydän ei kestä moista..
Osastolla meni 2 yötä, mutta muuta ei onneksi löytynyt vaikka kuumeessa uusi sydämen sivuääni kuuluikin.
Loppu hyvin, kaikki hyvin! Mutta terveysaseman toiminnasta lähti kyllä tiukka korrekti valitus!
Vaikka on kiire, ei koskaan voi olla niin kiire että pienten lasten henki vaarantuu!!

p.s. Aleksi ilmoitti että kutsunnat menivät hyvin ja poika pääsi sinne minne halusikin. Eli harmaat kutsuvat 2/20!!!
Iskä on ylpeä esikoisestaan.

Lomalla viimeinkin

Tere täält!

Vihdoin loma alkoi ja viikko siitä jo meni... ”Minne katosi päivät?” lainaten erästä suomalaista rytmiorkesteria!

Niin.. sanoppa se! Viikko lomasta haihtui äkkiarvaamatta kuin pieru saharaan, mutta kylläkin muistoja täynnä!

Käytiin mun kotiseuduilla jossa Helmi pääsi taas hevosen tai no ponin selkään, mikä hoitui taas kuin ammattilaisen ottein.. (täti voi kyllä olla oppilaasta ylpeä)

Tämän jälkeen suuntasimme matkan kohden rakasta mökki rantaa, jossa vietimme kolme päivää uiden, saunoen ja nauttien hiljaisuudesta kera kauniiden maisemien ja kaikkien niiden kokemusten joita voimme myöhemmin muistella! 

Toisella viikolla suuntasimme matkamme kauas etelään, aina Pärnuun saakka! 😂

Täällä pääsimme heti nauttimaan Viron parhaista hiekkarannoista!!

Sen jälkeen pari päivää oli jotain niin tuttua, kuin suomen kesä! Vettä, tuulta ja kylmyyttä.. 🤮

Mutta huomasin siitäkin huolimatta itsessäni jotain todella huolestuttavaa... Minua ei tuntunut puristavan mikään!? Mikä minulla on??? 🤔🤷‍♂️

Olenko minä nyt lopullisesti seonnut, vai ymmärsinkö viimein että mitään ei ole enää tehtävissä!? Vai olenko viimein antanut virran viedä minut sinne jonne kuulun!?

Eipä sillä se paikka on paras mitä voi olla, koska ilman siellä olevia ihmisiä en voisi elää!

Siis jotain on tapahtunut näiden puolentoista viikon aikana, koska vielä pari viikkoa sitten töissä luulin tekeväni kuolemaa, niin väsynyt tunsin olevani!
Mutta siis täällä etelän auringon alla on taas saatu monta muistoa!
On viertailtu alpakkapuistossa, ajeltu polkuautolla ja telmitty vesipuistossa... Ja tänään päässyt nauttimaan lähes kivuttomasta olotilasta, kiitos päivällä saadun tunnin hieronnan!

Huomenna vietetään viimeistä päivää ja iltaa ulkomailla, kunnes lauantaina alkaa matka kohden arkista suomea. Tai no äiskä palaa töihin ja me Helmin kanssa jatkamme vielä viikon lomaa...
Mutta katsotaan jaksaako siitä jotain kertoa? Parin koti päivän jälkeen matka taas jatkuu!!

Kesä, helle ja ihmiset

Sano ihan mitä vaan! Toimii useasti, mutta ei aina. On aikoja ja paikkoja jolloin täytyy myös osata olla avaamatta sanaista arkkua, ettei tuota noloja tilanteita itselle, tai toiselle.
Koskaan ei tiedä onko vastassa kaiken kestävä viilipytty, tai kupin nurin heittävä stressaava ihmisraunio, taikka epävarma itkuun purskahtava itsetuntoaan etsivä olento!
Tai sitten vaan normaali ihmisolento joka myös tekee kummallisia asioita..

Tästä esipuheesta siis aiheeseen, elikkä voiko ihminen sanoa mitä vaan ja onko paikkoja jossa kielenkannattimet olisi syytä pitää kurissa?

Itselle sattui tossa eilen töissä sangen mielenkiintoinen tapahtuma, kun eräs monesti jo vuosia käynyt avasi sanaisen arkkunsa ja antoi julki mielipiteensä.
Vanhempi herrasmies siis tuli tarkastamaan tilaamansa tuotteen ja miettimään millä sen saisi kotiinsa kuljetettua!?
Olin koneella tekemässä työtehtävää, kun tämä meidän "palkanmaksaja" istahti viereiselle penkille ja päätti sanoa suunsa puhtaaksi ennen kuin oli aika julki tuoda oikea asiansa.
"kannatatko sinä rikollisuutta, kun sinulla on noita leimoja?"
"Vankilakundeilla on noita ja he ovat rikollisia!"
"Minä olen tätä sukupolvea joka ei ymmärrä noita yhtään"
" ja olet päässyt K-Rautaan töihin!?"

Pari uutta linnatatskaa... :D

Näihin mielipiteisiin vastasin vähäsanaisesti, aha..... Selvä... Okei...
Mutta siis mitä helvettiä? Onko tämä paikka jossa juuri olin ehkä sellainen jonka pitäisi olla neutraali alue johon omat mielipiteet eivät tuolla tapaa kuulu!?

Kyllä. Minä en myöskään osaa pitää turpaa kiinni monestikkaan, mutta en mene toisen työpaikalle kertomaan omia mielipiteitäni!

Onko tämä vuodenaikojen vaihtelu monelle liikaa, vai mikä aiheuttaa tämän ihmisten pään pehmenemisen!
Näitä on töissä saanut nähdä ja kuulla viikoittain, mutta tämä sankari kyllä korjasi potin ja sai kunnian olla vuoden "Ääliö!!"

Kertokaa mielipiteenne, mutta muistakaa aika ja paikka niille! 😘

Terveisiä perheestä

Kevät meni ja mennään kesäisissä fiiliksissä, tai siis ainakin fiiliksissä. Kuten niin monesti luontoäiti antaa parastaan kun puhutaan suomen kesästä..
Eli siis kun kevät huhkittiin töissä hiki hatussa ja nyt kun oisi hieman aikaa ottaa rennommin niin hytistään kylmissään ja nyhjötetään neljän seinän sisällä pitämässä sadetta!

Mutta siis kevään kiireet on nyt takana ja on aika miettiä mitä siitä jäi käteen!? Hmmm?
Ei oikeastaan mitään, tai sanotaan näin että kevät vei mehut niin täysin etten enää jaksa edes sitä miettiä.

Töitä riitti siinä määrin etten ole vielä koskaan tuntenut näin suunnatonta fyysistä uupumusta! Liekö sitten suuren työmäärän aiheuttamaa totaalista voimien katoamista, vai joko sitä ikää on niin paljon ettei kykene kaikkeen siihen mitä ennen on kyennyt tekemään!?
Nyt siis tuli viimein todistettua että kaikilla ihmisillä on fyysiset rajansa ja sitä ei tahdolla ylitetä.
Toivotaan ettei tämä tule jatkumaan joka vuosi, koska tämä mies ei tule kestämään kovin monta samanlaista kevättä vaikka halua tehdä riittää!

Osa syynä tähän voimien katoamiseen on kyllä tiedossa ja se on se mistä en halua puhua, koska pelkään edelleen että se toteutuu! Siitä en edes liiemmälti terapiassa halunnut keskustella, koska tiedän että sille ei voi kukaan muu kuin minä itse jotain tehdä.. Mutta keino on vieläkin kadoksissa!!!

Se on jo 3,5 vuotta kestänyt kuoleman pelko!
Ja vaikea on ymmärtää tätä omaa mielen tilaa, kun näkee päivittäin toisen jota kyseinen pelko koskee ylenpalttista elämäniloa puhkuen jatkavan matkaa hymyissä suin!!!

Eli kun mieli kunnolla järkkyy, sitä on todella vaikea ohjata oikeille raiteille.

Mutta elämä jatkuu ilon kera kohden kauniimpia kesä päiviä ja kaukana siintävää kesälomaa, johon olemme jo keksineet monta muistoja kartuttavaa tapahtumaa!