Aurinkoa, lepoa ja pronssihäät

Täällä Turkin kuuman auringon alla on nyt ladattu akkuja suomen synkän ja pitkän syksyn, sekä talven varalle. D-vitamiinia on saatu kyllä roppakaupalla ja villahousuja ei ole tarvinnut. Lämpöä on ollut päivisin 30-33 astetta ja öisinkin 22-25.

Kyllä tarkenee tiirailla vuoria, jossa kuulema asuu vuorikarhuja 👧🏼😂

Päivät vietetään altaalla uiden ja aurinkoa palvoen. Eritoten tyttö on viihtynyt altaassa niin hyvin, että sille kasvaa kohta evät. 😂
Uskaltautui toisena päivänä tulemaan jo aikuisten altaaseen. Siitä päivä päivältä kokeneempana kohta hyppeli laidalta altaaseen ja uiskenteli pitkiä matkoja yksin, kellukkeilla kylläkin.
Kaikki allas-alueen mummelit tyttö jututteli moneen kertaan ja yritti saada muista pienistä lapsista seuraa, mutta eivätpä noi oikein suomea ymmärtäneet.

Vesipeto vauhdissa.

Pari kertaa ollaan käyty myös meressä uimassa ja oli muuten lämmintä vettä. Merellä käytiin pyörähtämässä myös Aurinkomatkojen ilmaisella risteilyllä maisemia katsellen, joka tehtiin Ravintola Yukselia pitävän Alin omalla veneellä.

Iltaisin kun ilma hieman viilenee (siis lämpöä enää noin 25), ollaan kierrelty kaupungilla ja käyty syömässä hyvää ruokaa, se kyllä näkyy vyötäröllä! 😱

Eräänä iltana kävimme viettämässä turkkilaista iltaa, syöden paikallista ruokaa ja katsellen esitystä.
Hienoa oli, vaikkakin meteli oli kova. Typykin jaksoi hyvin ja pääsi tanssimaan, sitä kun rakastaa.

Turkkilaisen illan paras ja kaunein napatanssija.

Parina iltana käyty pyörähtämässä Grand Bazaarissa ja on muute suuri ja sokkeloinen. Ja sitä
”merkkivaatteiden” määrää, jota siellä tyrkytetään... Mutta tätä varten paikalla pyörii paljon niinsanottuja turistipoliiseja, jotka pitävät huolen ettei myyjät käy liian tuttavallisiksi ja eivät yritä vedettää hyväuskoisia.
Muutama miinus täällä on ollut, se että jalankulkijoita ei paljon väistellä ja kunnioiteta. Ja sitten toi ihana rukouskutsu monta kertaa päivässä, mutta se kyllä oli tiedossa.

Lomalle sattui myös meidän pronssihääpäivä, jota vietimme perheenä käyden syömässä hyvää ruokaa ja katsellen kauniita maisemia.

Helmin ottama hääpäivä potretti, johon asetteli meidät ammattimaisesti itse.

En tullut edes ajatelleeksi, että Turkin WRC-osakilpailu käydään osin meidän reissun aikaan.

Paikallinen hotellin omistaja ja ”Suomi” baarin pitäjä järjesti, että pääsimme hakemaan nimmareita ja  katsomaan ensimmäistä erikois-koetta. Oli muuten ensimmäinen MM-ralli koskaan jota olin katsomassa. Tapahtuma oli hieno ja ainut kertainen, vaikka meteli ja väenpaljous oli vähän liikaa.

Lopeta iskä, mä en kestä!

Tässä nimmaria kirjoittaa Jari-Matti Latvala.

Siellä menee rallin toiselle sijalle yltänyt Esa-Pekka Lappi etapilta toiselle.

Lämmintä siis oli ja D-vitamiinia on tankattu auringon voimasta yllin kyllin.
Nyt ollaan takaisin kotona ja huomenna alkaa harmaa, kylmä ja sateinen arki, joka jatkuu töiden merkeissä siis puolella päivällä seuraavat 4 viikkoa.
Tällä pitäis siis jaksaa sinne marraskuuhun saakka, että saa sen CPAP-laitteen.
Katsotaan miten äijän käy!?

Aina voi kuvien kautta palata näihin näkymiin ja tunnelmiin, jos meinaa ahdistaa.....

Kuntoutusta

Työterveysneuvottelu on nyt takana, johon mun lisäksi siis osallistui, työpaikkalääkäri, henkilöstöpäällikkö ja kauppias. Siellä kerrattiin tilanne ja tulimme siihen lopputulokseen, että tämän ukon täytyy jatkaa työntekoa hetken aikaa puolikkaalla päivällä. Eli viikossa työnantaja maksaa 20:stä tunnista ja Kela toisesta puolikkaasta.
Eli rahallisesti tule olemaan aivan helvetillisen tiukkaa, mutta jospa tämä auttaisi, ennenkuin saa oikeaa hoitoa!?
Tätä jatkuu nyt ainakin alkuun 6 viikkoa, josta olen yhden viikon jo tehnyt ja vaikeaa oli. Mutta onneksi samaan saumaan sattui viikon kesäloma ja Turkin matka, jolla nyt olemme...

Tytön eka etelän matka alkaa

Kumpi jännittää enemmän?

Yksi viikko töitä puolella päivällä takana, eli 20 tuntia tiukkaa toimintaa ja sitä on myös riittänyt 🤦‍♂️

Voi luoja, ota minut! 😂👴🏻

Töissä kiire jatkuu aivan samalla mallilla kuin ennenkin, vaikkakin pientä vuodenaikaan liittyvää hiljenemistä on ilmassa.

Mutta ei tässä tekstissä enempää sitä.

Keskitytään olennaiseen, eli toipumiseen joka on jo alkanut.

Matka näin pienen sydänsairaan, ylivilkkaan lapsen kanssa alkoi melkein pahimpaan mahdolliseen aikaan, eli kello 21.35.🤦‍♂️

Lähdössä ei ollut mitään hässäkkää, joten matkaan päästiin jopa etuajassa.

No tyttöhän ei meinannut rauhoittua millään lepäämään, vaikka kaikkea yritettiin...

Vihdoin noin puolitoista tuntia ennen laskua akku vihdoin loppui ja sitä ladattiin tunnin verran.

Duracell pupukin hyytyy joskus

Perillä Turkissa olimme kello yhden jälkeen yöllä ja ensimmäinen laukku oli hallussamme jo noin 15 minuutin päästä, mutta.... mutta...

Toista laukkua sai sitten odottaakin jo tovin, mutta vihdoin klo 2.00 olimme vihdoin löytäneet tiemme hotellille kuljettavan bussin kyytiin.

Matka kentältä hotellille kesti vain sen 1,5 tuntia, jonka kokoajan tyttö oli äänessä 😱🤦‍♂️

Onneksi vastaanotto oli järjestetty niin että jätimme vain passit infoon ja saimme huoneen avaimen.

Helmi nukahti vihdoin klo 4.30, me vaimon kanssa pyörittiin sängyssä kuumassa huoneessa lähes viiteen, kunnes uni vei viimein voiton.

No eipä kauan juhlittu, kun klo 5.35 ilmoille kajahti se mielyttävä moskeijasta kajahtava kutsuhuuto!🤮

Eli ensimmäisenä yönä ei sit paljon rentouduttu.

Mutta aamuisen kaupassa käynnin ja uima tuokion jälkeen pääsi hetkeksi päikkäreille ja sen jälkeen ei voi kuin sanoa, että kyllä täällä ihmisen sielu lepää.

Yksi kokonainen lomapäivä on nyt takana ja fiilis on paljon parempi kuin 3:n viikon suomen loman jälkeen, mutta palataan siihen myöhemmin. Nyt ladataan akkuja, että jaksetaan jotenkin suomen harmaata arkea.

See ya later👋🏻

Melkein koko perhe ansaitulla lomalla