Ja niin pääsin senkin mäen yli toisen juurelle

Noniin.

Nyt kerranki puhutaan suoraan, suoraan niinkun korkkiruuvi.

 

Elämä on keitto, minä olen haarukka!

Niin voi samaistua tähän kaiman tekstiin...

Päivät vierii ohi kuin huomaamatta vaikka kuinka koittaa olla syrjässä kiinni.

Viime tekstissä kertomani EKG-seurannan tulos tuli ja siinä oli sen verran poikkeamia, että se poiki lähetteen sydämen TT-kuvaukseen.

Se oli tossa noin kuukausi sitten ja vastauksista oli aika varattu kardiologille tämän viikon keskiviikoksi! 😓

Odottavan aika on pitkä ja tuskallinen.

Onneksi vaimo on töissä terveysasemalla ja hänen kautta omalääkäriltä sai vastaukset jo melkein heti.

Tuomio oli pieni isku otsaan. Vasemmassa sepelvaltimossa oli kalkkeutumia, jonka lisäksi muutamassa pienemmässäkin suonessa oli alkavia kertymiä ja vasemmasta eteisestä löytyi pieni lisäkorvake.

Tämän diagnoosin jälkeen sovimme oman lääkärin kanssa, että hipsin työterveyteen kysymään kuinka tehdään, kun äijä on samassa kunnossa kuin moni 80-vuotias vanhus. Koska oireet ovat sitä luokkaa, että jo pienikin työnteko saa koneen sakkaamaan ihan täysin.

Yhden kerran on meinannut taju lähteä kesken duuni päivän (meinasin kaatua tuolilta, josta oli suuria vaikeuksia jaksaa edes nousta ylös) ja kerran sai lähteä rintakivun takia lääkäriin.

Omalle duuni lääkärille olisi saanut ajan viikon päähän, mutta onneksi "vara" lekuri oli myös asiansa osaava ja todella ymmärtävä.

Tämä lääkäri käynti toi mukanaan kolmen viikon sairausloman ja uusina lääkkeinä, tehostelääke kolesteroliin, verenpainelääke sydämen tukemiseen ja nitrot mahdollisten kohtausten varalle.

Ja näitä viimeisiä on jo yhdellä kauppareissulla tarvittu, kun alkoi kesken kaiken kaikkien aikojen närästys, jota seurasi voimien katoaminen ja kylmä hiki, kera pyörrytyksen..

Nyt on siis otettu rauhassa ja koitettu hieman liikkua, sen minkä kroppa antaa myöten.... Eli siis kävelty erinäisiä matkoja, jotka nekin taittuvat huohottaen. 😖

Jaksaa, jaksaa, kunnes ei jaksakkaan

No se kardiologin aika tuli kuin tulikin ja siellä katsottiin vielä sydän ultraamalla. 

Kardiologin hyvä uutinen oli se että tukoksia ei vielä ole ja sydän pumppaa todella hyvin, eli siltä osin mitään akuuttia vaaraa ei ole.

Mutta se diagnoosi siis johti taas siihen kysymykseen, että mikä akuutti vaiva saa hengen salpautumaan ja olon vain huononemaan!?

Eli seuraava mitä tehdään on Spiroergometria testi, josta ehkä saadaan joku käsitys missä kohtaa rasitusta ukolla hirttää hihna kiinni?

Tai sitten päädymme vain miettimään seuraavaa tutkimusta?💀

Mutta tätä testiä saa odottaa kuukauden, vaikka se pistettiin eteenpäin kiireellisenä.

Joten tiistaina pitäisi palata takaisin duuniin ja katsella kuinka siellä jaksaa olla.

Ennen joulua olisi 13 päivää töitä, joista viimeiset 8 päivää putkeen... 😵😬

Jos nyt pitäisi heittää villi veikkaus, niin sanoisin että joulu alkaa minulla jo hieman aikaisemmin.

Mutta katsotaan..

Nyt on kyllä tullut ainakin levättyä siinä määrin ja notkuttu kotona, että seinät meinaa kaatua niskaan.

Eli siinä suhteessa töihin paluu tuntuu taas hyvältä.

Kaikesta huolimatta tänään on juhlittu Suomen itsenäisyyspäivää hyvällä mielellä ja hyvän ruuan kera.

Hyvää itsenäisyyspäivää ja rauhallista joulun odotusta