Vituiks menee kuitenkin

Näinhän tämä taas meni! Juuri kun pääsi hehkuttamaan, että kyllä se aurinko paistaa myös tähän risukasaan ja kyllä elämä oikeasti on ihan ok.

Niinpä se maailma taas päätti että Laarin perheessä menee liian hyvin, joten pistetään pientä kamppia jotta eivät pääse leijumaan liian korkealla.

Eli eräänä hienona pakkaspäivänä kun tämä herra Laari oli pyöräilemässä hankkimaan leipää pöytään, maailma oli sen verran kylmä että oli jäädyttänyt erään mäen niin peilijäiseksi, että tämä herra epäonnistuneiden jarruttelu yritysten jälkeen lensi tangon yli kylki edellä jäiseen tiehen. 

No siinä hetken itseään keräiltyä ja katseltua että eihän kukaan tätä tilannetta nähnyt hän lähti häntä koipien välissä jatkamaan matkaansa.

Niinpä työpäivä alkoi kuin normaalisti, vaikka jo loppumatkasta joka töyssy ja mutka koski kylkeen kuin puukon isku. No en tiedä miltä se tuntuu, mutta voin arvata!

Ja suomalaisena miehenä töitä oli tehtävä hammasta purren vaikka välillä tuntui että taju hämärtyy...

2 tuntia tämä jääräpää kesti kunnes oli pakko käydä työnjohdossa sanomassa että ei pysty.

Eikun soittamaan kotiin että tulkaas hakee.. No vaimo oli tätä kyllä sanonut jo heti kun soitin tapahtuman jälkeen!!! 😳

Silloin kylki oli sen verran kipeä että oli jo vaikeaa päästä autoon istumaan, joten eikun soittoa päivystysapuun.... No siellähän oli kelin vuoksi hieman jonoa! 👎

Eli eikun suoraan Hyvinkäälle päivystykseen ja sinne päästyähän jo puhelinkin soi, että päivystysavusta hyvää iltaa..

Hyvinkään sairaalan tulikin vietettyä noin kolme pitkää tuntia parin tutkimuksen kera, joista lopputulema oli kylkiluun murtuma.

No tämäpä sattui hyvin, koska uudessa duunissa oli juuri 4kk:n koeaika lopuillaan!!💩

Ilmeisesti olin tehnyt ennen tätä jotain oikein, koska tätä kirjoittaessa duuni on edelleen sama!?

Tästäkin koettelemuksesta selvittiin vaikka edelleen nyt 4vk tapahtuman jälkeen töitä pystyy tehdä vain kipulääkkeiden oton jälkeen.

Ja vaikka samana viikonloppuna Helmi tippui omasta parvisängystä ja halkaisi huulensa.

Damn!

Tämän jälkeen elo oli tasaista viikon pari, kunnes eräänä pakkas päivänä kävin alakerran varastossa katsastamassa talvitakit.

Ja what the fuck is happening? Meidän välikatosta valuu vettä, joka tulee juuri asennetusta yläkerran hanasta! Voi hevon vittu.

kun vesi valuu ylhäältä niin myös katto kastuu

Vieläkö tämä vuosi jatkuu? Voiko paskan vuoden yli hypätä?

EI!

Kaikki vastaan tuleva on ennalta suunniteltua ja toisille se tulee silloin tällöin, mutta toisille aina yhdellä kertaa.

That's the way what life go on

 

Joulu siivouksen kai välttää kun vain peittää kaiken?

Onko tämä todellisuutta vai ylilyöntiä?

Nyt siis koitetaan jatkaa sillä tavalla että päästään vuodenvaihteen yli hengissä ja kaikki rakkaat selviää ilman kolhuja. Ja lähtetään sillä olettamuksella että vuosi 2022 on uusi alku kaikille meille.

Uutta kohden

No niin, vaihdetaan vaihde välillä hieman iloisemmalle vaihteelle.

Nyt on alku kesä ollut tapahtumia täynnä ja siinä samassa moni asia on muuttunut nopealla tahdilla.

Ensimmäisenä ja suurena tapahtumana on muutto. Olemme jo vuosia miettineet oman kodin ostoa. Tänä keväänä otimme taas pitkästä aikaa yhteyttä pankkiin ja kyselimme olisiko jo aika meidän saada laina ja se irtosi ilman suurempia koukeroita nopeasti. Siinä samassa me aloimme katsella uuden kodin paikkaa, joka oli kyllä jo päätetty.

Vantaan rajan takana sijaitsi houkutteleva Nurmijärven kunta ja sen Klaukkalan taajama. Sieltä löysimme varojamme ja tarpeita täyttäviä vaihtoehtoja pari kappaletta.

Ensimmäinen asunto oli kuvien ja esitteiden valossa hyvä kohde, joka sijaitsi myös Helmin mahdollisen tulevan koulun vieressä, mutta käynti kohteessa ei vastannut yhtään odotuksia. 

No ei muuta kuin seuraavan asunnon välittäjään yhteyttä ja näyttö toteutui todella nopeasti. Tämä asunto isossa talonyhtiössä sijaitseva rivari kolmio, joka oli niin hyvä että teimme siitä ehdollisen tarjouksen. 

Mutta, mutta, niin taas herra kohtalo iski siinä kohtaa kyntensä peliin. Pankki vaati tätä kohteeseen 5000€:n lisä omarahoituksen, jota meillä ei tietenkään ollut, joten tämä kauppa karahti karille.

Kävin saman päivän illalla oikotien sivuilla uudestaan katsomassa tarjontaa ja kas, uusi rivari kolmio oli ilmestynyt sinne. Soitin seuraavana päivänä välittäjälle että olisiko mahdollista katsastaa mesta? No sinä päivänä oli näyttö klo 18.00, mutta silloin olisin töissä, niin oli pakko sopia oma näyttö seuraavan viikon tiistaiksi. Oli siis perjantai ja viikonloppu tulossa. Soitin Saritalle että tälläinen on sovittu ja siinä samassa tuli mieleen että miksi en kysynyt sopisiko näyttö mahdollisesti aiemmin!? 

Soitin siis uudestaan välittäjälle, joka sanoi että tottakai koska asunto on tyhjä. 

Ja enempiä selittelemättä tämä oli se oikea ja tähän myös pankki oli valmis antamaan rahoituksen! Teimme tähän asuntoon tarjouksen samantien joka myös meni läpi.

Toinen oikealta on meidän

Olin jo miettinyt muuton yhteydessä etsiä uutta työtä, joten avasin samana viikonloppuna mol.fi sivut ja katsoin Nurmijärven alueen tarjonnan. Eteen tuli paikka joka haki kolmea logistiikka työntekijää, joten täytin tämän hakemuksen jonka haku loppuisi seuraavana tiistaina.

No kas kummaa, tiistaina tuli soitto oudosta numerosta johon vastasin. Ja sieltähän tuli kysymys, että pääsisitkö tulemaan haastatteluun. No tietysti pääsen.

Viikko soitosta marssin haastatteluun ilman minkään näköisiä todistuksia tai muita, koska meillä oli muutto käynnissä. Tästä sanoin heti suoraan ja vastaus oli että ei ongelmaa. 

Haastattelu oli ryhmähaastattelu, jossa oli mun lisäksi 2 muuta ja toinen ryhmä oli myös tulossa. Haastattelu meni vähän omasta mielestä ohi. ☹️

Haastattelija sanoi että ilmoittavat mahdollisesta palkkauksesta viimeistään perjantaina. 

Palasin remppaamaan kämppää hieman sillä mielellä että tulihan käytyä. 3 tuntia myöhemmin tuli puhelu, jossa kerrottiin että onneksi olkoon, päätimme palkata sinut meille. 😱

Joten nyt vaihtui kerralla asuinpaikka sekä työ ja täytyy sanoa että elämä on jotenkin helpompaa ja hauskempaa.

Päivän mielikylpy

Törmäsin tänään facessa kiertävään päivitykseen joka liippaa itseä melko läheltä, eli osuu täysin ja uppoaa. 

Myös mieleltään järkkynyt ihminen näyttää ihan ihmiseltä

Hieman pitkä vuodatus....

Ehkä jos ihmisten päätä ei haudattaisi tietämättömyyden hiekkaan ja he ottaisivat aikaa itselleen ymmärtää asioita, joita heidän ympärillään tapahtuu sen sijaan, että tuomitsevat muita ja ajattelevat, että heille ei tapahdu mitään, koska heillä on täydellinen elämä; perhe, työ, ystävät.

Tämä osuu lähelle monen ystäväni kotia. Perheille ja ystäville, joiden kotona,

"Siitä" ei puhuta tai tabun olemassaolo kielletään kokonaan.

Kyllä, on valitettavasti totta, että on niitä jotka lypsää järjestelmää ja vielä surullisempaa, että on niitä, jotka eivät tiedä kuinka paljon apua olisi saatavilla.

Elämän vaikeimpina hetkinä tajuat, ketkä ovat todellisia ystäviäsi, ja ketkä ovat niitä ihmisiä,

jotka todella arvostavat sinua.

Mielenterveystietoisuutta tarvitaan kipeästi lisää. Vaikka et näe sitä, se ei tarkoita etteikö ihmiset kärsisi.

Yritä säästää hieman aikaasi jonkun kanssa, joka saattaa haluta puhua (mistä tahansa).

Puhuminen ja toisen läsnä olo voi auttaa meitä kaikkia kestämään hieman enemmän, asioiden pullottaminen vain pahentaa tilannetta.

Tässä kyseenalaistetaan pinnallisia ihmisiä, näin mä tämän omasta mielestä ymmärsin ja se on totta että maailma pursuaa näitä yksilöitä.

Eli näitä ihmisiä jotka päivästä toiseen elävät omissa pilvilinnoissaan ja tuovat tätä paremmuuttaan esille tavalla tai toisella. Ja ylpeästi esittävät ettei heidän elämässään ole yhtään harmaata päivää ja mitään pahaa ei tule tapahtumaan, koska elämässä jossa he elävät ei tunneta muuta kuin onnistumista ja hyvää onnea.

Ja jos heille tulee sanotuksi, että nyt on elämä potkinut pahasti päähän ja en tiedä miten selvitä siitä tilanteesta, et saa siinä tilanteessa myötätuntoa vaan leiman otsaan joka sanoo että tämä ihminen on heikko ja valittava luuseri.

Tästä päästään yhteen osaan kertomastani julkaisua, jossa puhuttiin myös mielenterveysongelmista, joiden kanssa myös itse olen elänyt nyt jo pari vuosikymmentä. 

Näiden pinnallisten ja tunnekylmien ihmisten mielestä mielenterveysongelmat ovat vain ihmisen heikkoutta ja laiskuutta hoitaa asioita kuntoon. 

No siihen voin omalta osaltani yhtyä, että olen henkisesti heikko, mutta vain siksi koska olen siinä suhteessa rikkoutunut ja sitä säröä ei korjata liimalla tai nauloilla.

Olen koittanut tehdä vaikka mitä korjatakseni tämän henkisen vammani ja osin siinä onnistunutkin, mutta vain huomatakseni ettei se koskaan täysin korjaudu.

Tulee päiviä jolloin kaikesta huolimatta tekee mieli antaa vaan tämän harmaan usvan syödä sinut elävältä. Ja joskus nämä tunteet tulevat kuin salama kesken kirkkaan kesäpäivän. Eli ensin tunnet olevasi täynnä onnea ja iloa joka kestää elämän loppuun saakka ja sitten tunnet sen tonnin painon rinnan päällä joka painaa kaiken elämänilon pois sekunnin tuhannesosassa.

Tämä tila on se, josta nämä omassa pienessä pumpulisessa kulississa elävät yksilöt eivät tiedä mitään. En toivo tätä tilaa edes heille, mutta ehkä yksi tällainen päivä saisi heidätkin ymmärtämään, että kaikilla ei ole mahdollisuutta täydelliseen ja ihanaan elämään. Ja jos jostain valittaa, niin se ei tarkoita samantien että on laiska tai kaikesta valittava vätys.

Näitä ihmisiä on omassa tuttavapiirissäkin turhan paljon, mutta en mene sitä heille sanomaan. Mutta itse olen saanut tältä suunnalta arvostelua ja joutunut mennä muistuttamaan, että ei ole ehkä aina hyvä avata sitä sanaista arkkua.

Tästä pääsemme siihen viimeiseen tekstissä käsiteltyyn asiaan, eli mielenterveys ei ole mikään tabu nykypäivänä.

Niinkuin joskus ennen vanhaan jos olit mieleltäsi heikko, se tarkoitti heti että olit hullu. Tämä nykyajan jatkuva vaatimus tehdä kaikki nopeammin ja täydellisemmin ruokkivat mielenterveysongelmaisia sangoilla ja lapioilla. Tämä tilanne on taas otollinen kahtia jakamaan kansaa, siinä suhteessa jotka ymmärtävät näitä ongelmaisia yksilöitä ja näitä jotka saavat vain vettä lisää myllyynsä polkiessaan näitä ”laiskureita” maan rakoon.

Mielenterveysongelmainen on ihminen siinä missä kuka tahansa, hän ei vain pysty käsittelemään niitä kaikkia tunteitaan kuin täydellisessä maailmassa olisi tarpeen. Hänellä on huonoja päiviä, mutta myös hyviä ja loistavia. 

Kaikki ihmiset ovat erilaisia ja annetaan heidän olla sellaisia kuin ovat, ilman tai ongelmien kera. Mutta muistakaa kun joku sanoo että hänellä ei ole kaikki kunnossa tai valittaa vaikka töissä että nyt ei enää jaksa, niin älkää sanoko vain että älä valita tai jää sairaslomalle... Se on sama kuin antaisi itsemurhaa yrittävälle ladatun aseen!

Kun joku tulee kertomaan teille pahasta olostaan, niin ottakaa aikaa ja kuunnelkaa häntä, se voi pelastaa monelta murheelta.

Nytkin toiset elävät taistellen päivästä toiseen ja toiset kohdaten kaikkea uutta ja ihanaa, mutta kaikkien päivä on yhtä tärkeä.

Suvun perintöä keräämässä

Onpahan ollut taas menoa viimeiset kuukaudet, eikä sitä ole yhtään helpottanut pieni huoli omasta terveydestä.

No siltä kantilta homma on aika holterissa, kun sai tietää että kuolema ei tule kolkuttamaan heti miten..  

Loppu tulee siis näillä näkymin pikemmin meteroiitin iskusta, kuin pumpun pettämisestä.

Eli suurin syy viimeaikojen erinäisiin sydänoireisiin löytyy suurimmassa osin kerätystä stressistä. 

Mutta hyvä että tämä kaikki sattui juuri nyt, koska muutamia vuosia myöhemmin, nyt sattuma löydöksenä löydetty alkava sepelvaltimotauti olisi voinut tehdä tuhoa jota ei olisi enää lääkityksellä pystytty pitämään aisoissa.

Eipä sillä että tätä nyky tilaakaan pysty kuin ohjata oikeaan suuntaan, mutta nyt se suunta on juuri se oikea.

Kolesteroli arvot ovat varmaan kuin vastasyntyneellä!? 

Ainoa mikä vielä ahistaa on tuo hengen kulkemattomuus, mutta ei hätää.. Kuulin kardiologilta että en vain osaa tätä nykyä enää hengittää kunnolla. Eli jostain täytyisi löytää se oikea tapa hengittää kuin 45 vuotias, eikä 450 vuotias.

Viimeiset 10 vuotta ovat tuoneet naamaan 20 vuotta lisää

Mutta siinäpä se, kun tämä ei ole kuin pyörällä ajoa, että kun sen kerran oppii niin sen aina taitaa.

Jos näillä näkymin on sitten 45 vuotta oppinut hengittämään väärin, niin kuinka helvetissä joku oppii muka tämän ajanjakson jälkeen tekemään asian jotenkin paremmin?

Joten tässä kohtaa täytyy sanoa, että voidaan tyytyä kohtaloon, koska helpompi olisi opettaa ahventa polkemaan sitä polkupyörää.

Joten jos satut näkemään vastaan tulevan keski-ikäisen huohottavan merileijonan, joka näyttää siltä kuin se olisi saamassa jonkinlaisen kohtauksen, ole aivan rauhassa ja jatka matkaasi kaikessa rauhassa, koska kyseessä olen vain minä.

Ja kun on tässä viime vuosina ollut tapana kerätä kaiken maailman tauteja ja muuta, niin nyt itselle aloitettiin lääkintä levottomat jalat oireyhtymään, johon käytetään samaa lääkettä kuin Parkinsonin taudin lääkitykseen. 

https://www.parkinsonsaatio.fi/parkinsonin-tauti/artikkelit/levottomat-jalat

Ja kuin tämä ei vielä riittäisi, niin omalääkäri laittoi lähetteen silmälääkäriin, koska en näe puoli vuotta sitten hankituilla moniteholaseilla kauas, enkä lähelle. 

Tämä siis onneksi vain toisessa silmässä, että vielä jotenkin pärjää ilman opaskoiraa. Mutta tieto siitä, että niinkuin nämä muutkin suvulta perityt taudit, on mahdollisesti sieltä perintönä tuleva glaukooma. Se tieto pistää hieman hirvittämään...