Korona gate

Ei voi kukaan joka tätä seuraa, olla erehtymättä mistä nyt kirjoitetaan. Vai olinko kuitenkin väärässä?
Sen päätelmän jätän teille arvoisat ihmiset.

Jospa siis aloitetaan tämä kirjoitelma siitä, että oli kerran eräs lukioiden tuntema henkilö, joka työskenteli eräässä Itä-Helsinkiläisessä rautakauppa ketjuun kuuluvassa liikkeessä.
Hänen perheeseensä kuului vaimo, aikuinen omillaan asuva poika ja vakavasti sairas tytär.
He elivät suht normaalia elämää, johon kuului velat ja huolet tulevasta.
Kaiken kaikkiaan heidän elämänsä oli juuri niin hyvää kuin he halusivat, eli kaikki oli kunnossa ja he rakastivat toisiaan.

Sitten koitti päivä joka sotki heidän ja kaikkien muidenkin suunnitelmat.
Tuo päivä oli kun se tuntematon kammotus nimeltä Covid-19 saapui täysin ilmoittamatta meidän rakkaaseen maahamme!
Mutta emmehän me sitä tänne pyytäneet?
Kuka sen tänne toi?
Mehän olemme kaukana kaikesta pahasta!
Emme me tätä halunneet!

Nämä olivat ne ensisanat, jotka me kaikki ensin kuulimme tai olimme kuulevinamme!
Mutta menikö asiat aivan oikeasti näin?
Voin sanoa, että minä en muista, eli se on jollain tapaa ohitettu.
Eli onko meidät kansalaiset jätetty liian vähän tiedon varaan, vai onko meidät vain unohdettu!?
Mun mielipide on että totuus on jossain siinä välissä.
Eli tämä kaikki yllätti Suomen housut nilkoissa ja nyt kerrotaan vain puolitotuuksia siitä kaikesta mihin olemme ajautumassa.

Mutta huomio! Tämä on minun mielipide. Kaikki ovat vapaita ilmaisemaan omansa.
Sen olen tähän mennessä huomannut, että Suomen toimet tätä vitsausta vastaan ovat kuin suoraan lasten piha leikeistä. Koetellaan kenellä on isoin hiekkalinna ja kuka uskaltaa kertoa isoimman valheen.
Tässä kohtaa Suomen hallitus ei ole osannut tehdä mitään muuta konkreettista toimenpidettä, kuin sulkea uudenmaan ja valtion rajat!
Ja monesti on saanut huomata, että valtion rajoilla valvonta on monin osin pettänyt.
Ei sillä, kaikki tuki rajojen valvojille, siellä on tuttujakin. Mutta jos valtio ei tätä oikeaoppisesti tue, se on melko mahdoton yhtälö.
Mutta tämä on vain luetun tekstin tuomaa tietoa, eli jos tämä on väärää korjatkaa minua, mutta olen tottunut luottamaan maan lehdistöön.

Yksi iso asia tässä kaiken rajoittelun keskellä on vain unohtunut ja se on, että älä oleta jotta kukaan miettisi muita enemmän kuin itseään.
Se on henkilökohtaisesti tullut ikävä kyllä huomattua nyt päivittäin...
Kun hallitus sai pitkällisten vääntöjen jälkeen uudenmaan rajat kiinni, niin kohta uutisoitiin kuinka Helsinki on autioitunut kuin muutkin euroopan pääkaupunkit.
Mutta yksi asia siinä uutisoinnista unohtui.
Se että Helsingin keskusta on kärpäsen paskan kokoinen ja se, että ne kaikki ihmiset vain siirtyivät kauemmas keskustasta, automarketteihin ja muihin liikekeskittymiin.

Tämä ihmisten siirtyminen on konkreettisesti näkynyt eräässä Itä-Helsingin liikekeskuksessa jossa työskentelen.
Tämä näkyy hyvin siltä osin, että meidän kevätsesonki alkoi noin 1,5kk aiemmin kuin viime vuonna.
Ja eritoten se näkyy siinä määrin, että meillä on tällä hetkellä asiakasvirta yhtä suuri kuin normaalisti kesä-heinäkuussa, jossei jopa suurempi.
Täällä koronan tuomat rajoitteet näkyvät vain turvallisuus ohjeina ja käsidesi annostelijoina. Turvaetäisyyksistä muistutetaan, mutta eivät ne toimi tässä ihmispaljoudessa.

Eli näin minä näen kuinka nämä rajoitteet ja kehoitukset purevat Suomen kansaan.
He ovat hetken kotona kunnes kyllästyvät, koska kyseessähän ovat vain rajoitteet, eivät suorat rajoitukset ja käskyt. Siis näitähän ei tarvitse huomioida, koska minä olen suht nuori, minä elän hyvin ja olen aina ollut suht terve.
Eli tämä ei voi koskea minua!?
Ja vaikka koskeekin, niin mitä sitten, minä maksan veroja siitä että minua tullaan hoitamaan jos tarvis.
En siis ole tietäjä, enkä ajatusten lukija, mutta suuri osa ihmisiä joita tapaan antaa pelkällä olemuksella ymmärtää, että kuuluvat tähän kansan osaan.

Onneksi Suomessa on monia satoja soita joihin nämä itsekkäät paskat voisi upottaa!