Ja mikä nyt tällä hetkellä on normaalia.
Meidänkin normaali tarkoittaa nyt sitä, että vaimo ja tyttö ovat palanneet parin kuukauden korona evakosta kotiin, kun vaimon oli pakko palata töihin.
Helmi viettää edelleen päivät kotona ja menee vasta elokuussa päiväkotiin kun eskari alkaa, jossei tämä homma taas leviä käsiin.
Työt on sumplittu niin, että vaimo tekee töitä ma-pe ja minä menen näinä päivinä töihin kun kerkeän, joten viikkotunnit ovat tippuneet kolmasosaan. Viikonloppuja teen 3vkl/kk, joista saa rahallisesti melkein täytettyä nämä puuttuvat tunnit, eli vaikka teen viikonloppuja mitään extraa ei tule.
Ja nämä viikonloput ovat näinä vajaana kahtena kuukautena fyysisesti syöneet miestä siinä määrin, että kroppa hajosi taas. Siitä kohta..
Kiirettä töissä ovat lisänneet hyvät kelit ja poikkeusaikojen tuoma asiakasmäärien hurja lisääntyminen. Joka viikonloppu rikotaan kävijä- ja myyntiennätyksiä ja tavaraa tulee sitä tahtia, ettei kerkeä niitä edes paikoilleen pistämään.
 |
| Tämä näky viikonloppuisin normaalia, kassalla autoja toistakymmentä jonossa |
Viikolla kerkeää tekemään sen 4-5 tuntia töitä päivässä, mutta hommaa riittäisi 8 tunnin edestä. Siitä pitävät huolen iltaisin tulevat ”haaveilija” rakentajat, seuraavaksi päiväksi kerääntyneet kuljetukset ja päivän aikana tulleet tavarat jotka pitäisi saada keskeltä pihaa jonnekkin!
 |
| Lähes päivittäinen näky. Tavaraa ja autoja piha täynnä 🤦♂️ |
Vaimon kanssa nähdään kun vaihdetaan lennossa tytön hoito vuoroa, sekä iltaisin kun tulen väsyneenä ja vittuuntuneena töistä. Viikonloppuisin koko perhe on siis koossa noin kerran kuussa.
Viikolla tietysti on sitten kaksi vapaapäivää, mutta monesti ne eivät satu vaan perättäisille päiville, eli ne menevät täydessä koomassa.
Tästä pääsemme siihen ukon nyky kuntoon, joka on nyt siis melko paska. Siis ukko on rojuna.
2 vuotta sitten piikitetty olkäpää meni kuukauden töissä rimpuilun jälkeen siihen kuntoon, että viime viikolla rupesi olo olemaan kuin yksikätisellä. Voi olla että työ kiire on yksi syy tähän, koska ei kerkeä yhtään katsoa tai miettiä miten tavaroita nostelee ja vetelee.
Käden liikerata oli viime perjantaina enää 30% normaalista ja toinenkin rupesi jo oireilemaan, joten oli pakko kammeta lääkäriin. No aikaahan ei saanut helatorstain jälkeen enää omalle duunilääkärille, vaan toiseen toimipaikkaan virolaiselle lekurille, joka määräsi lääkekuurin ja antoi kokonaisen yhden päivän sairauslomaa.
Jiihaa! Ihmeparantumisia voi tulla, tai sit ei..
Eikun puhelin sovelluksella yhteyttä toiseen lääkäriin. Kätevä tuo sovellus 👍🏻
Tämä sentään antoi jo suoraan 4 päivää lisää..
Tänään keskiviikkona piti palata takaisin sorvin ääreen, mutta eipä ne lääkkeet tälläkään kertaa palvon apua tuoneet, lisää lomaa ja perjantaina taas piikkiä ottamaan. Jospa tämä ensi tiistaihin mennessä olisi jo kunnossa niin pääsisi takaisin töihin.🤷♂️
Tämä sairastelu ja muu saa nimittäin mun sekavassa päässä aikaan sen, että rupean syyttämään itseäni. Päivä päivältä vittuilen ja haukun itseäni paskaksi kun tiedän että työkaverit on aivan käsittämättömän paineen alla kun minä olen kotona.
Tyhmää, mutta minkä minä itelle voin.
No on tästä jotain hyvääkin, saan olla päivät pitkät tytön kanssa ja tehdä kaikkea kivaa, mikä saa typyn iloiseksi ja onneksi kelit ovat myös tämän sallineet.
 |
| Olemme käyneet metsäretkillä |
Jotain on myös saatu tehtyä kotona vaikka on ollut aika kädetön. Maalattiin uudestaan meidän terassin aidat jotka oli alkuperäisessä maalissa. Vaikka oli pieni homma, niin voi sanoa että oli kädet kipeät sen jälkeen😫💀
 |
| Onneksi oli kunnon apuvoimat maalauksessa |
Tänään tyttö sai käyttöön uuden pikku uima-altaan, jota on haluttu.
Siitä on tänään saatu nauttia täysin rinnoin. Iloa ja riemua on riittänyt 🏊💕
Tämmöistä on meidän poikkeusajan elämä, ei helppoa mutta välillä todella antoisaa.
Nyt jos vielä jaksaisi ja saisi kropan/pään kestämään 4 viikkoa, niin voisi hyvin mielin jäädä kesälomalle.
Hyvää kesän alkua kaikille ja pysykää turvassa, sekä terveenä. ❤️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti