Päänsisäistä

 Onko kellään tietoa millä pääsee ulos omasta päästään? 

Mä tunnen olevani kokoajan jossain titaani kuoren sisässä.

Päästä tulvii ajatuksia, mutta en saa niitä millään tapetille, 

joka sana joka päästä tulvahtaa vääntyy suussa täydeksi hepreaksi.

Olen kuin maalaaja ilman pensseliä, näyttelijä ilman lavaa.

Ja mitä tämä ihminen tekee, kun maailma vyöryy kohti?

Hän hyppää sohvan taa ja odottaa että kaikki menee ohi?

Ei, hän miettii päänsä puhki ja purkautuu, mutta kun sanat eivät löydä tietään ulos hän alkaa purkamaan turhautumistaan lähempiinsä tietäen satuttavansa heitä. 

Tätä hän katuu, mutta nyt on jo liian myöhäistä katua tekojaan, joten hän hukuttaa itsensä ja tekonsa viinaan.

Ei, tämä tie ei ole väärä, vain harhainen. Ja tältä tieltä pääsee takaisin kunhan hän löytää sen oikean polun.

Monet ovat tälle tielle hukkuneet, mutta hän on kaivanut syvempiä ojia joten tämä on vain este.

Mutta emme ole edelleenkään päässeet siihen millä tämän solmun avaa. 

Onko vaihtoehto niin yksinkertainen että aukaistaan solmu saksilla tai puukolla, vai täytyykö esiin kaivaa isompia voimia?

Ja jos näin on, niin mitä nämä isommat voimat ovat? 

Ja löytyykö niitä vaikka Prismasta?

No ei varmaan löydy. 

Nämä suuremmat voimat löytyvät omista käsistä, taskuista, tai vaikka povarista, mutta ne ovat jo sinulla.

You need that backbone. 

Eli mikään mitä eteen tulee ei ole liian iso ylitettäväksi kunhan sinulta löytyy selkärankaa.

Kuullostaa vittuilulta, mutta itse monia kertoja tätä samaa miettineenä, asia on niin mustaharmaa.

Vaikka mielen syöverit olisivatkin nyt avoimina, olemmeko edelleenkään löytäneet vastausta kysymykseen?

Emme.

Pää tuottaa edelleen sanoja ihan solkenaan vaikka mitään tietoa ei ole siitä tuleeko tätä kukaan edes lukemaan!?

No mutta lukee tai ei, minä olen ääneni antanut ja hän siitä pitäköön ja seuratkoon kuka tätä jaksoi lukea.

Til next time.