Äitienpäivän purkaus

Alkuun hyvää äitienpäivää kaikki maailman äidit 💕
Tämä päivä on teidän ja olette sen ansainneet, ilman sitä ei olisi myöskään minua ja minun mielipiteitä.

Tästä pääsemme siihen mielipide aiheeseen..
Kukaan ei voi sanoa vihaansa tätä vuodenaikaa, kun kaikesta näkee kuinka luonto herää taas eloon.
Valon määrä lisääntyy ja joka päivä maisema on aina vain vihreämpi sekä värikkäämpi.
Luonto luo itseään, mutta voi kun se loisi myös tämän miehen mieltä.

Nyt viimeistään tämän alkuvuoden ja -kevään mukanaan tuoma epidemia on saanut miehen mielen siihen pisteeseen, että kohta on järki kadotettu ja sen tuoma tulevaisuus pelottaa suuresti.
Mä oon niin pitkää nyt yrittänyt kovettaa taas itseäni, mutta nyt täytyy vihdoin taas myöntää, että mieli on liian heikko vaikka kuinka yrittää.

Mieli tekisi hakata nyrkki betoniseinästä läpi, mutta onneksi vielä hippunen järkeä on takaraivossa, koska lopputulos olisi se, että seinä kestää mutta nyrkki ei.

kun mieli jakautuu, jälki on tätä

Onko kukaan ollut koskaan siinä tilanteessa, että parempi keino saada ajatukset ulos päästä olisi hakata sitä lattiaan!?
Nyt juuri itse ollaan taas siinä tilanteessa. Vaikka olen vuosien vieriessä oppinut purkamaan päähän juuttuneita patoutumia kirjoittamalla, koska mulle ei ole suotu sitä suullisesti tapahtuvaa tilaa.
Niin nyt vastaan tuli se tilanne, että edes mielen ja sormien välinen yhteys ei tunnu tuottavan mitään järkevää.

Olisi helppoa jos aivot saisi liitettyä vaikka töllöön usbilla ja sillä tavalla saisi kaiken sinne kertyneen tavaran muiden ihmisten tietoisuuteen.
Supertietokone voisi pystyä käsittelemään mun pään sisällön, ehkä tuhannesosa sekunnissa, mutta Mikko ei siihen löydä toimivaa kaavaa.

Jos joku on joskus miettinyt että onko masennus edes oikea sairaus, niin tervetuloa aivan vapaasti siirtämään mun pään sisältö omaan terveeseen nuppiin.
Voin sanoa, että 90% tekee sen jälkeen jotain mitä ei kerrota tuleville sukupolville.

Ainoa on vain tämä tilanne, että kuinka selität tilanteen sellaiselle ihmiselle jolla ei ole minkäänlaista kokemusta/fiilistä miltä tämän sairauksen kanssa on elää!?

Koita miettiä vaikka sellaista tilannetta, kun vaihtoehtoina on joko se että puret sormen poikki tai lakkaat hengittämästä.
Tätä on elämä tämän kanssa joka päivä ja mulla ei tätä tautia ole parantaneet lääkkeet, eikä terapiat.
Siis tämä paska seuraa mua hautaan saakka, niinkuin mun uniapnea.

Mulla oisi vajaa 2kk viralliseen kesälomaan aikaa, mutta juuri nyt se tuntuu todella utopiselta saavuttaa.
Joten anteeksi jo valmiiksi kaikki ihmiset joiden kanssa tulen olemaan kanssa käymisissä tässä lähi kuukausina, kun olen ehkä jollain tapaa todella kusipää, niin tämä kaikki johtuu kärsimästäni taudista ja siitä kaikesta pään sisällä olevasta taakasta joka tällä tavalla mahdollisesti ilmenee.

Kaikki jotka ovat mulle tärkeitä, tämän ainakin ehkä ymmärtävät ja antavat anteeksi, ne jotka eivät ymmärrä tilannetta unohdettakoon! 💗