Lomalla viimeinkin

Tere täält!

Vihdoin loma alkoi ja viikko siitä jo meni... ”Minne katosi päivät?” lainaten erästä suomalaista rytmiorkesteria!

Niin.. sanoppa se! Viikko lomasta haihtui äkkiarvaamatta kuin pieru saharaan, mutta kylläkin muistoja täynnä!

Käytiin mun kotiseuduilla jossa Helmi pääsi taas hevosen tai no ponin selkään, mikä hoitui taas kuin ammattilaisen ottein.. (täti voi kyllä olla oppilaasta ylpeä)

Tämän jälkeen suuntasimme matkan kohden rakasta mökki rantaa, jossa vietimme kolme päivää uiden, saunoen ja nauttien hiljaisuudesta kera kauniiden maisemien ja kaikkien niiden kokemusten joita voimme myöhemmin muistella! 

Toisella viikolla suuntasimme matkamme kauas etelään, aina Pärnuun saakka! 😂

Täällä pääsimme heti nauttimaan Viron parhaista hiekkarannoista!!

Sen jälkeen pari päivää oli jotain niin tuttua, kuin suomen kesä! Vettä, tuulta ja kylmyyttä.. 🤮

Mutta huomasin siitäkin huolimatta itsessäni jotain todella huolestuttavaa... Minua ei tuntunut puristavan mikään!? Mikä minulla on??? 🤔🤷‍♂️

Olenko minä nyt lopullisesti seonnut, vai ymmärsinkö viimein että mitään ei ole enää tehtävissä!? Vai olenko viimein antanut virran viedä minut sinne jonne kuulun!?

Eipä sillä se paikka on paras mitä voi olla, koska ilman siellä olevia ihmisiä en voisi elää!

Siis jotain on tapahtunut näiden puolentoista viikon aikana, koska vielä pari viikkoa sitten töissä luulin tekeväni kuolemaa, niin väsynyt tunsin olevani!
Mutta siis täällä etelän auringon alla on taas saatu monta muistoa!
On viertailtu alpakkapuistossa, ajeltu polkuautolla ja telmitty vesipuistossa... Ja tänään päässyt nauttimaan lähes kivuttomasta olotilasta, kiitos päivällä saadun tunnin hieronnan!

Huomenna vietetään viimeistä päivää ja iltaa ulkomailla, kunnes lauantaina alkaa matka kohden arkista suomea. Tai no äiskä palaa töihin ja me Helmin kanssa jatkamme vielä viikon lomaa...
Mutta katsotaan jaksaako siitä jotain kertoa? Parin koti päivän jälkeen matka taas jatkuu!!