Näkö takaisin

Pitkä on odottavan aika. Ainakin jos odotus aika on yhtä tuskaa ja yhdellä silmällä eloa.

Niinhän se kaihi kaihersi silmän siihen kuntoon, että ainoa mikä enää auttaa on leikkaus ja voi pojat se operaatio oli työn ja tuskan takana!

Alunperin kontrollin piti  olla ensi vuoden maaliskuun paikkeilla, mutta näkö oli kadonnut silmästä jo tämän vuoden maaliskuussa niin että visus arvo oli 0,6 kun lähete silmäsairaalaan lähti ja normaali on siis 1,0.

Ei edes Harry Potter lasit tuoneet näköä takaisin.

Aikaa odotellessa näkökyky vain huonontui ja alkoi järkyttävät päänsäryt. Heinäkuussa soitin ja kysyin että missä mennään? Vastaus oli että lähete on tullut ja aika ehkä elo-syyskuussa!?

No syyskuu saapui ja näkö heikkeni ja kivut jatkui.. Joten uutta soittoa perään, jolloin oli jo pakko sano että näkökyky haittaa töitä ja päänsärky on jatkuvaa. Tästä ei soitosta ei mennyt pitkään kun tuli kutsu Coronarian silmäsairaalaan kontrolliin. Olin vastaanotolla ehkä noin 15 min kaikkinensa ja noin 5 min lääkärin pakeilla. Visus oli tippunut 0,4:ään ja kun se on 0 silloin olet sokea.

Eli lääkärin sanoin, nyt silmä on siinä kunnossa että se on leikattava.

Eli yksityisen silmäsairaalan lekuri laittoi kiireellisen lähetteen Husille lisäten vielä lähetteeseen että potilas on töissä silmän takia vaikeuksissa, jatkuva päänsärky vaivaa ja hämäränäön heikentyminen on vienyt melkein autolla ajokyvyn!

Pari-kolme viikkoa meni ja mitään ei kuulunut, kunnes tuli lokakuun lopun perjantai. Ukko näki omapostin kautta että Hus oli lähettänyt kirjeen. 

Yes! Nyt se tapahtuu..

Ja vitut!

Husin silmäsairaalan osastonlääkäri oli palauttanut lähetteen takaisin Coronarialle koska potilaan visus-arvo ei täyttänyt.

Ei vitun vittu! Visus-arvo kertoo siis kokonaisnäkökyvyn, mutta se ei erottele sitä että itellä lähinäkö on oikeasta silmästä kadonnut kokonaan.

Voitte arvata kuinka äijän päästä savu nousi ja kirosanat lensivät.

Paskan lapionti siis jatkui entiseen malliin, eli mikään ei mene ykkösellä tai edes kakkosella maaliin.

Eli puhelin lapaseen ja soittelu kierrokselle mitä vihaan edelleen melkein eniten maailmassa. 

Oon puhelimessa todella huono kun pitäisi hieman liioitella asioita, että saisi jotain tapahtumaan. Tälläiset asiat pitäisi hoitaa face to face!

No sain muutaman ”turhan” soiton jälkeen Husin silmäsairaalan sihteerin langoille.

Ja hänen vastaus oli että mitään ei ole tehtävissä niin kauan kuin Helsingin kaupungin budjettiin sidotun lääkärin diagnoosi on tämä

Tätä tuli pureskeltua ja kiroiltua jokunen hetki kunnes sain vihdoin sihteeriltä tiedon että hän oli tutkinut asiaa hieman tarkemmin ja palauttanut lähetteen lääkärille lisätietoineen.

Ja voi vitun saatana, vajaa viikko tästä alkoi tapahtua…

And it will go like….

Dadman is back

Miten heikko voi ihmisen mieli olla? Entä sitten kun iskee se tunne, että mieli murenee atomeiksi ja jauhautuu vihan täyttämään pohjamutaan? Olenko vielä ihminen, koska vihaan joka solua joka katsoo peilistä takaisin. Olenko heikko ihminen jos myönnän että henkisesti rupean olemaan kohta yhtä pohjalla kuin pahimpina aikoina?

Tältä näyttää henkisesti epävakaa ihminen

Koita pysyä kasassa, mutta minkä teet kun hihna on kulunut lähes poikki. Lähes kaikki tietävät meidän tarinan jotain kautta ja se on ollut tapahtumarikas. Ei mikään pahimmasta päästä, mutta eipä myöskään helpoimmasta. Helmillähän on ollut jo pitkän aikaa ongelmia omien tunteidensa kanssa ja sitä kautta ongelmat ovat monesti kotona kärjistyneet. Ja tämähän juontuu niistä monista nukutuksista, joita leikkausten ja katetrointien myötä on tehty.

 

Nyt uuden lukuvuoden alettua myös koulussa eritoten kaverisuhteet ovat saaneet infernaalisia selkkauksia aikaan. Ollaan mustasukkaisia toisten muista kavereista ja heitä koitetaan mustamaalata. Kun yrittää päästä kaverien mukaan, ollaan kuin ei huomattaisi ja käännetään vain selkä. Vielä ei ole onneksi menty yli sen fyysisen koskemattomuuden niinkuin viime vuonna. Kouluun ollaan oltu monesti yhteydessä, mutta open viesti on että ollaan tuntosarvet pystyssä jos jotain tapahtuu. Voi helvetti! Nyt laitoin rehtorille viestiä, että tämä loppuu tai asia menee korkeammalle taholle. Tähän jos jossain vaiheessa tullaan, niin voin sanoa että ukolla leviää pakka lopullisesti käsiin.

Tälläset lasit sit löyty koulun pihalta

Ja nyt sitten kävi niin että tytön silmälasit katosivat pulpetista ja löytyivät koulun pihalta "pillun pareinä"! No tästä lähti viesti ja korvauspyyntö kouluun. Ja kun ennen tätä tapahtumaa koulu ei näyttänyt ottavan asioita sille suotavalla tavalla, tästä lähti eteenpäin myös rikosilmoitus. 

Nyt tämän sekavan mielen kuppi kaatui...

Helmi iloitsee kaikesta huolimatta kaikesta

Mihin tää maailma on mennyt? Ite tuossa iässä leikittiin kaikki pojat ja tytöt keskenään. No oli silloinkin kiusaamista, mutta ne oli päättömiä jekkuja. Mutta nykyään tää kategoreointi alkaa jo ala-asteella. Voi vittu, lasten pitäisi opetella elämää mutta ei vihaamalla ja juonittelemalla!

Tällästä paskaa löytyy koulun pihalta

 

Mutta tähän pinnalliseen paskaan tää elämä on netin myötä mennyt. Ainoa että mitä vanhemmat huutelee netissä, sitä nuoret käyttää jo tosielämässä. Tätä kautta Helmin omien tunteiden ja sitä kautta käytöksen ei ainakasn voi odottaa paranevan ja sehän saa tän ukon mielen rippeet koetukselle. 

Vaikka pitäisi olla tässä tilanteessa vahva ja rakastava vanhempi, niin minä olen heikkohermoinen aikapommi! 

Heti kun tytöllä alkaa kiukkukohtaus joka kestää sen 30-60 min. ja se ei mene ohi kuin kiinnipito tilanteella, minä ymmärtävänä vanhempana vedän hirveät kilarit. Ja tässä kohdassa olen monesti miettinyt kuristavani jonkun. Tämä saa tietysti itseinhon yltymään niin että tekisi mieli mättää itseä pataan ja kunnolla.

 

Mutta tässä kohtaa tuho on jo tehnyt tehtävänsä pienen tytön sekavassa mielessä. Jos otetaan vähän pakkia niin Helmin käytöstä ja oppimisvaikeuksia on tutkittu jo pitkään, mutta mitään täysin selvää ei ole vielä saatu vaikka vuosia on mennyt. Muutamalla tutulla on ollut täysin sama tilanne ja samat kuviot. Ja näiden taustalla on ollut ADHD, johon saatu lääkitys on tilanteen ratkaissut. 

Mutta ei, meillä ei päästä asiassa puusta pitkälle vaan viivytellään ja viivytellään. 

Saatana!

 

Tähän kun lisätään omat terveysongelmat, kaihin tuomat järkyttävät päänsäryt ja "sydänongelmien" mukana tuomat kunnon romahtukset niin täyskäsi on selvä. Yli vuoteen en oo joutunut syömään särkylääkkeitä kuin ehkä yhden käden sormissa, mutta nyt viimeisen kuukauden aikana burana 800 on lähes jokapäiväinen kaveri ja siihen päälle Tramalit ja Panacodit pahana päivänä. Töissä on virheitä tullut enenevässä määrin kun ei näe kuin yhdellä silmällä "kunnolla" Nyt kun syksyn pimeys on saapunut niin rupeaa jo pelottamaan autolla ajo!

 

Jotain hyvääkin sitten tähän väliin. Pääsin silmälääkäriin kun soitin ajan perään toisen kerran. Lääkärin pakeilla meni noin 5 min ja diagnosi oli selvä! Päiväkirurgiaan lähete kiireellisenä, oma mykiö lähtee ja keinomykiö tilalle.

Mutta tämän kaiken kun pistää yhteen pakettiin, niin saadaan valmiiksi sellainen coctail joka saa mielen murenemaan kuin lekan isku puhki ruostuneeseen auton peltiin. Joten näytän ehkä olevan kuosissa, mutta henkisesti olen täysin palasina, täysin kykenemätön olemaan tukena pienelle omia taisteluitaan käyvälle tytölle. Ja kaikki paska kaatuu tietysti oman rakkaan perheen niskaan, joka lisää itseinhoa potenssiin 100.

Iloinen ihminen

Paitsi että sain juuri vuosikontrollin tulokset ja ne oli kaikkea muuta kuin mieltä ylentäviä. Kokonaiskolesteroli on noussut lisälääkkeistä huolimatta ja maksa-arvot kohonnu kolmanneksella.. Sokerit myös yli rajojen.  

Puolessa vuodessa arvot menny päin mäntyä,vaikka mikään arvoja huonontava ei ole lisääntynyt vaan hieman vähentynyt. Onko tämä siis se tilanne kun kroppa kertoo, että periksi on annettava!? 

Ouroboros, käärme joka syö häntäänsä fiilis. 

Mutta pyydän kaikilta rakkailta anteeksi,mulla on ongelma ja se olen minä. Olen monesti täysi mulkku, mutta se ei tarkoita ettenkö rakastaisi kaikkia läheisiäni sydämeni pohjasta❤

Vanhan koiran uudet kujeet

Elämä on siis tuonut eteen uutta ja vanhakin koira taitaa jotain uutta kun ottaa vain sen talutushihnan omaan käteensä ja päättää tehdä, eikä vain unelmoida.

Tähän sopii kuin nyrkki silmään, tämä...

Moni ei nykypäivänä irtisanoisi itseään varmasta työpaikasta ja lähtisi kohden uutta, etenkään kun ikä on yli 45.

Mutta en ole katunut sitä päätöstä hetkeäkään.

Työ on säännöllistä ja viikonloput ovat vapaat, joten voi miettiä elämää hieman pidemmälle kuin 2-3 viikon päähän. Ja tietysti työstä saatava korvaus on parempi kuin vanhassa. 😜

Mutta tärkeää on että työtä saa tehdä ilman hirveää kiirettä ja yhteen hommaan kerrallaan keskittyen.

Tässä samalla olo on parantunut ja jaksaa muutakin kuin vain työn tekemistä, sitähän tässä on kyllä ollutkin ihan riittämiin kun uuden kämpän on saanut rempata lattiasta kattoon. 😱

Hiusraja karkaa, mutta elämä näyttää valoisalta

Onneksi vasara pysyy käsissä sen verran hyvin, että nämäkin hommat on pystynyt hoitamaan itse, tietysti todella iso kiitos kuuluu kaikille auttaville käsille, joita on onneksi ollut monia ja asianomaiset kyllä itsensä tunnistavat.💕

Nyt siis elämä on vihdoin löytänyt oikean suunnan ja saamme toivottavasti nauttia tästä pidempää kuin loppu vuoden.

Ja saimme myös pankin kanssa sovittua lopullisen lainan, eli tulemme olemaan yhtä seuraavat 30 vuotta....

"Nalle" voi hieroa käsiään! Lisää fyrkkaa taskuun...👋🏦💰

No tarkoitus on vaihtaa tämä jossain vaihteessa sitten pienempään "eläkepäivä koppiin", mutta sitä katsotaan sitten ja jos sinne saakka päästään.

Nyt on siis musteet isketty paperiin ja tästä edespäin joka euro joka maksetaan on lopulta omaan hyvään. Ai helvetti että tuntuu hyvältä! 💪🏻

Suuri huoli oli Helmin koulun aloituksessa ja siinä että kaikki hyvät ystävät jäi vähän ”unholaan”

Koulutien alku on pienelle kulkijalle ollut aika-ajoin hieman tuskaa tuottava, kun into on ollut kova mutta voimat eivät riittävät. 

Alkuun näytti hieman siltä että tyttö jää kaiken ulkopuolelle koska ei pysy muiden tahdissa, kun puhti loppuu kesken eikä kehtaa sitä sanoa. Sitä monesti itku kurkussa selitti 😞

Viesti opettajalle auttoi onneksi tähän tilanteeseen ja asia käytiin luokan kesken läpi, joten homma korjaantui..

Pieni kulkija, iso lasti koulumatkalla

Kaveri puolella huoli oli onneksi turhaa, kun sosiaalinen typy löysi niitä tusinan ja viime aikoina yhdestä on tullut jo meille kuin uusi perheenjäsen ❤️

On ollut hieno katsoa kahden pienen koululaisen menoa ja kuinka hyvin he tulevat toimeen, vaikka saavatkin välillä vanhan ukon hermon kireälle 😶, nimittäin ääntä lähtee kummasti kahdesta menevästä tytöstä. 😬

Mutta tytöt ovat tyttöjä ja saavat ollakin, kunhan järki pysyy päässä.... Tai siis ainakin homma jollain tapaa hanskassa 😒🙏😂