Powered By Blogger

20.6.2019

Lomalla viimeinkin

Nyt se päivä on koittanut, tai siis virallisesti maanantaina kun tämä hermoraunio aloittaa loman.
Tätä päivää on odotettu ja pitkään, jonka aikana on melkein lähtenyt henki, sekä järki.
Etenkin viimeisen 3:n viikon aikana, olen ollut niin rajoilla, että olen jo ruvennut vihaamaan omaa työtä.
Muutamia kertoja älytön kiire ja tavaran määrä on tuonut tunteen, että henki salpaantuu ja pitkästä aikaa on joutunut turvautumaan taas beetasalpaajiin ettei sydän tule rinnasta ulos.
Tunne näkyy naamasta
Kaiman tuuraus on jo vuosia tuntunut lähinnä painajaiselta, mutta tätä vuotta ei pysty enää sanoilla kuvailemaan.
Tilan puutteen ja tavara paljouden vuoksi olen saanut tehdä työt pääsääntöisesti ulkona, auringon paisteessa, jossa lämpötila on noussut tuskallisiin lukemiin.
Ja tänä aikana olen kerennyt pitämään taukoja n. 30min...
Kyllä, ruokataukoja en pitänyt yhtäkään..
Mutta nyt kävin viimein yläkerrassa avautumassa henkilöstöpäällikölle, ettei tässä menossa ole mitään järkeä, eikä mun pää tai kroppa tätä enää kestä!
Tällä viikolla kuulin ohi mennen, että johtoryhmässä oli keskusteltu lisä henkilön hankkimisesta kyseiseen hommaan.
Tiedä sitten oliko oma purkaus vaikuttanut asiaan, mutta hyvä jos asiasta edes keskustellaan, koska ensi kesänä en samaa enää jaksa.

Tästä kevyempään..
Tänään juhannus alkoi taas perinteisellä fillari lenkillä, himasta appivanhempien mökille.
Matka oli kelin osalta todella rankka, mutta ai sitä autuutta kun perillä sai kylmän juoman, ruokaa ja pääsi mahtavaan saunaan.
Ehkä se elämä hymyilee myös mulle, vaikka siltä ei ole juuri tuntunut...
Tuska helpottaa heti kun loma alkaa
Siis tämä loma on todella odotettu ja ansaittu. Ja toivotaan, että tämä 3 viikkoa saa kropan palautumaan edes siinä osin, ettei sama kierre ala taas uudelleen.

Joten hyvää ja rauhallista juhannusta kaikille. Ottakaa ilo irti näistä yöttömistä öistä ja ladatkaa itsenne synkkää aikaa varten, koska etenkään täällä ruuhka suomessa kiire ei lopu!

8.6.2019

Kesäpäivän päivitys

Nyt takana on yksi viikko täyttä hullunmyllyä töissä. Niinkuin aiemmin mainitsin kaima on kesälomalla ja pääsin tuuraa häntä K-Raudan jätemyllyyn.... Eli sinne tulee tavaraa myymälän ulkopuolelta ja sisältä. Ja sitä on tämän viikon aikana tullut siinä määrin, että Mikko-sedän selkäranka on taittunut lähes lopullisesti.
Nyt on töissäkin tullut vastaan tunne, josta eräs suomalainen nuori naishenkilö laulaa!
Elefantin paino on lävähtänyt useamman kerran rinnan päälle, kun kroppa meinaa luovuttaa...
Tämä tunne ei paljon naurata, kun on hiki päässä punnertanut itsestään niin paljon ulos että jaksaa tarkastaa yhden kuorman ja pihalle pyyhkäsee 3-5 autoa peräkanaa tuoden kymmenen lavaa lisää!
Mennyt viikko tuonut taas pari kiloa lisää silmäpusseja

Pientä painetta aiheuttaa myös se, että kaimalla on vuosien tuoma tatsi päällä joka iteltä tohon hommaan on taas kadonnut ja mä pystyn tekee duunii vaan 6-14 kun tytön tarha aiheuttaa aikataulu ongelmia.
Niin kaima Mikko siis tekee monta päivää viikossa pitkää päivää, eli mulla kaiken ton viikon duuniin menis 2 viikkoa, mutta .....
En ole esim tällä viikolla kerennyt pitää yhtään taukoa.
Tiedän kyllä että se mulle kuuluu, mutta kaikki löytyy sen jälkeen vuorena edestä!
Ja johdolle on tämä ilmoitettu ja vastaus on ” pyydä muita apuun”
Vittu ketä?
On vain yksi apuri jota voi pyytää apuun ja tämäkin yksilö on minun avuntarpeessa jatkuvasti..
Vaikka meillä on sama nimi kaiman kanssa niin minä en ole valmis tappamaan itseäni työllä.

Tästä siirrymme johonkin mikä tuo valoa keskelle tätä paskaa!
Tässä maisemassa mieli ja henki lepää
Tämän vuoden ensimmäinen mökkireissu Savitaipaleelle on koittanut, siis mä en voi sanoin kuvailla kuinka rakas tämä paikka on.
Jo pelkkä tänne saapuminen sai sen norsun pois mun rinnalta ja se riemun hehku mikä levisi Helmistä, kun hän pääsi ”ajamaan” mökkitien rantaan saakka. Se pienen ihmisen ilosta räkättäminen avaa suurimmatkin padot.

Mökkitie taittuu jouhevasti oikean kuskin ansiosta



Edessä siis viikonloppu "hiljaisuutta" ja kaunista maisemaa, joka salpaa hengen.
Kiitos ukille, mummolle ja kummitädille tästä paikasta, mä rakastan teitä.
Eli katsotaan onnistuuko tämä viikonloppu pelastamaan tilanteen,vai saako tämän miehen kiikuttaa lataamoon kun loma vihdoin koittaa!?

Uutta vuotta vaan perkele!

 Heipä hei vaan. Tämä vuosi piti alkaa kertomuksella kuinka sydänsairas tyttö murtaa rajoja mannerten välisellä lennolla ja pitkällä ulkomaa...