Eli siis kun kevät huhkittiin töissä hiki hatussa ja nyt kun oisi hieman aikaa ottaa rennommin niin hytistään kylmissään ja nyhjötetään neljän seinän sisällä pitämässä sadetta!
Mutta siis kevään kiireet on nyt takana ja on aika miettiä mitä siitä jäi käteen!? Hmmm?
Ei oikeastaan mitään, tai sanotaan näin että kevät vei mehut niin täysin etten enää jaksa edes sitä miettiä.
Töitä riitti siinä määrin etten ole vielä koskaan tuntenut näin suunnatonta fyysistä uupumusta! Liekö sitten suuren työmäärän aiheuttamaa totaalista voimien katoamista, vai joko sitä ikää on niin paljon ettei kykene kaikkeen siihen mitä ennen on kyennyt tekemään!?
Nyt siis tuli viimein todistettua että kaikilla ihmisillä on fyysiset rajansa ja sitä ei tahdolla ylitetä.
Toivotaan ettei tämä tule jatkumaan joka vuosi, koska tämä mies ei tule kestämään kovin monta samanlaista kevättä vaikka halua tehdä riittää!
Osa syynä tähän voimien katoamiseen on kyllä tiedossa ja se on se mistä en halua puhua, koska pelkään edelleen että se toteutuu! Siitä en edes liiemmälti terapiassa halunnut keskustella, koska tiedän että sille ei voi kukaan muu kuin minä itse jotain tehdä.. Mutta keino on vieläkin kadoksissa!!!
Ja vaikea on ymmärtää tätä omaa mielen tilaa, kun näkee päivittäin toisen jota kyseinen pelko koskee ylenpalttista elämäniloa puhkuen jatkavan matkaa hymyissä suin!!!
Eli kun mieli kunnolla järkkyy, sitä on todella vaikea ohjata oikeille raiteille.
Mutta elämä jatkuu ilon kera kohden kauniimpia kesä päiviä ja kaukana siintävää kesälomaa, johon olemme jo keksineet monta muistoja kartuttavaa tapahtumaa!
