Powered By Blogger

31.12.2017

Kohden uutta

Vanha vuosi alkaa olla takana, joten on aika kääntää katse kohden uutta ja vielä tuntematonta. Vanha jatkoi samaa kaavaa niinkuin niin moni aikasempikin, vastoinkäymisiä oli edelleen enemmän kuin onnistumisia ja ilon hetkiä! Oli taistelut tytön sairauden kanssa, kämpän kanssa ja edelleen jatkuva loputon vääntö Vantaan kaupungin kanssa!! Tässä siis muutama isoin esimerkki..
Eli siis jos mielitte muuttaa Vantaalle. Älkää vaan erehtykö tekemään sairasta lasta!!! 🤔🤦‍♂️

Toivotaan siis, että uusi vuosi toisi enemmän hyvää kuin pahaa! Mutta leuka rinnassa mennään nöyränä kohden takuuvarmoja vastoinkäymisiä! Se on jännää, kun on vuosikausia tarponut suurimman osan kaulaa myöten pahan onnen eteen kaatamassa sonnassa, siihenkin on turtunut!

Mutta iloisia asioita on myös onneksi kertynyt, joista saa virtaa ja voimaa.
Yksi tärkeimmistä oli se kun jo aiemmassa kirjoituksessa läpikäyty Helmin kolmas leikkaus joka saatiin tehtyä ilman komplikaatioita ja toipuminen oli todella nopeaa!! Hienoa rakas tyttöni! Kiitos että saan edelleen olla isäsi! ❤️ Olet mun supersankari nro1! 💪🏻 Olet omalla periksiantamattomuudellasi antanut mulle voimia monet kerrat, kun olen itse rypenyt itsesäälissä ja tuntenut itseni tarpeettomaksi!

Toinen ilonaihetta tuonut asia on esikoinen joka vihdoin ja viimein on tainnut löytää kadonneen kipinän, joka on toivon mukaan sytyttänyt sen palon jolla mennä kohden ensikeväänä koittavaa itsenäistymistä!? Muista aina että mä tuen sua, teet mitä ikinä haluatkin. 🤔👍🏻
Sä teet tällä hetkellä valintoja pääasissa vain itseäsi varten!

Viimeisin iloinen juttu tapahtui juuri eilen, kun musta tuli siskon pienen tytön kummi! ❤️😍
Olen otettu tästä kunniasta ja tulen hoitamaan sen niin hyvin kuin vain voin.
Koitan olla se henkilö tytön elämässä jolta voi kysyä mitä vaan, pyytää apua kun sitä tarvitsee ja neuvoa elämän eteen tuomissa asioissa.

Jospa nyt olisi se vuosi tulossa jolloin kelkan suunta pysyvästi muuttuu ja se kulkee kohti hyvää!?
Mitään en lupaa, muuta kun sen että jatkan matkaa tulee eteen kuinka suuri vuori tahansa!!!
Kiitos tästä vuodesta rakkaat, ystävät, kaverit ja muut...

Hyvää ja onnentäyteistäu vuotta 2018!!! ❤️❤️❤️❤️❤️

25.12.2017

Joulu

Joulu on taas, joulu on taas, kattilat täynnä puuroo.....
Huoh! Taas eletään sitä aikaa vuodesta kun kaiken stressaamisen jälkeen hiljennytään perheen kesken viettämään vuoden viimeisiä päiviä! Siis kun on edelliset viikot juostu pää kolmantena jalkana siellä sun täällä, stressaten mitä ostaa kenellekkin ja tuleeko lahjan saaja pitämään siitä! 🤦‍♂️
No onneksi sekin rumba on ohi.

Pakolliset haudalla käynnit on tehty, ei sinäänsä että kokisin sen mitenkään pakolliseksi vaan traditioksi koska olen kyseisille isovanhemmille enemmän kuin kiitollinen että ovat olleet olemassa!
Mutta sillä tapaa pakolliset, että oma tilanne on Helmin syntymän jälkeen hieman erilainen. Tarpominen pitkin hautausmaata tuulessa ja tuiskussa tytön kanssa on hieman haastavaa, kun vauhtia hänellä riittää mutta omien voimien ja kunnon arviointi ei onnistu!
Tänäänkin kiersimme reitin pikavauhtia koska kylmä keli oli liikaa tytön kunnolle.
Mutta saimme aloitettua uuden tradition, jossa tyttö saa itse valita jonkun lapsen haudan jolle hän käy itse kynttilän viemässä! ❤️

Aatto ilta vietettiin sitten mun pikkusiskon ja hänen avokin luona maaseudun rauhassa, kaukana kaupungin valoista ja hälystä! Siellä vihdoin tuntui siltä, että voi jo aukaista paidan nappeja ja vaan olla!
Söimme itsemme ähkyksi, saunoimme puusaunassa ja nautimme toistemme seurasta.
Ja mikä parasta, mun kummatkin lapset oli paikalla joka kruunasi tämän autuaan illan!

Tästä on hyvä jatkaa lomaa ja vuoden viimeistä viikkoa! Vuoden joka on ollut jollain tapaa todella pitkä ja raskas!

Mitenkä muiden joulu on mennyt? Oletteko te aloittaneet jotain uutta vanhan vuoden lopulla?

Hyvää joulua! ❤️

9.12.2017

Helmin leikkaus vol.2

Olimme saaneet viettää suht rauhaisaa perhe-elämää vajaan puoli vuotta, kun se päivä taas koitti.
Se jota yhdenkään vanhemman ei pitäisi nähdä.
Jouduimme taas viemään tytön sairaalaan ja antamaan hänet lääkäreiden käsiin, jotka repivät rintakehän auki ja pysäyttävät sydämmen. Vaikka he osaavat tehdä sen mitä tekevät ja tekevät sen vain auttaakseen pientä ihmistä, se ei vie pois sitä tuskaa joka puristaa rintaa kuin rinnan päälle parkkeerattu panssarivaunu!

7.4.2015 oli esivalmistelupäivä, joka sisälsi saturaation ja verenpaineiden mittaukset, sydänkäyrän, röntgenin, ultran, labrat(4 reikää pienessä ihmisessä), osasto- ja anestesialääkärin sekä kirurgin tapaamiset...
Seuraavaksi yöksi pääsimme vielä kotiin nukkumaan, missä ei kyllä nukkunut muut kuin Helmi!!

Huonosti "nukutun" yön jälkeen palasimme lastenklinikalle klo 6.45 valmisteluihin, jotta tyttö saatiin siirrettyä saliin klo 8.00.
Siitä alkoi taas ne pitkät tunnit, jotka olivat kuin kävelyä tulisilla hiilillä, toivoen parasta ja peläten pahinta.
Puolen päivän jälkeen tuli puhelu tuntemattomasta numerosta, hetki piti kerätä rohkeutta ja nieleskellä ennekuin uskalsi vastata.
Kirurgilla oli onneksi hyviä uutisia, hän oli saanut korjailtua pienen prinsessamme rikkinäistä sydäntä taas kerran ja oli aika aloittaa toipuminen sen päivän koittelemuksista.
Helpottuneena hyvin menneestä leikkauksesta joutuimme kuitenkin odottelemaan pari tuntia, että tehon vierailuaika alkaisi ja pääsisimme katsomaan sankariamme.

Tällä kertaa ensinäkeminen oli hieman helpompi kun siihen osasi varautua, mutta edelleen se sai ison miehen kyyneliin. Sitä tuntee itsensä niin voimattomaksi kun näkee pienen ihmisen piuhojen ja letkujen keskellä valtavan lääketornin juuressa!!!
Hengityskoneesta luovuttiin jo leikkausta seuraavana päivänä ja siirrettiin c-papiin. Jolloin tytsy alkoi taas antaa muistuksia kuka hän on, yrittäessään vähillä voimilla riuhtoa itsensä irti piuhoista huutaen vaikka ääntäkään ei meinannut saada aikaan.
Seuraavana päivänä kroppa oli ruvennut keräämään niin paljon nesteitä että pääkin oli turvonnut niin paljon ettei Helmi meinannut saada silmiä auki.
Saman päivänä röntgenissä huomattiin että edellisen leikkauksen yhdeydessä ilmennyt keuhkon atelektaasi oli tullut takaisin.
Hengityskoneesta c-papiin
4 päivää leikkauksesta tyttö sai jo siirron teholta sydänosastolle ja seuraavana päivänä saatiin hengitystueksi pelkät viikset, jolloin elämä rupesi helpottamaan ja jopa hymyilyttämään!
Viikon päästä leikkauksesta tyttö olisi ainakin omasta mielestä ollut valmis jo lähtemään kotiin, mutta hieman kohonnut crp ja keuhkojen lima piti meidät sairaalassa.

Ensimmäinen ulkoilu päivänä nro 10
Enää tytön sairaalassa piti siis crp joka mystisesti nousi niinkuin edellisellä kerralla. Sitä hoidettiin iv-antibiootilla mutta lasku oli hidasta, mutta sitten vihdoin 27.4 koitti se päivä jota me kaikki olimme odottaneet. Tyttö sai luvan lähteä kanssamme kotiin!!!

Tämän sairaala rumban aikaan mulla oli vielä harjoituskausi menossa, koska kesäkuussa piti juosta ensimmäinen puolimaraton! Mutta kaiken stressin ja huolen keskellä tuli juostua liian paljon, että sain jalan eräällä lenkillä kipeytymään siinä määrin että sai loppu matkan kotiin hyppyä melkein yhdellä jalalla!
Melkein 2 viikkoa jatkuneiden tutkimusten tulos oli lopulta rasitusmurtuma joka siirsi puolikasta vuodella eteenpäin...

Mutta mitäpä yhdestä jalasta ja juoksusta, kun pääasia tuona ajankohtana oli tytön terveys ja selviäminen. 
Josta me selvittiin taas voittajana!!
Kotona vihdoin 20:n sairaala päivän jälkeen.

Leviääkö pakka?

No jopas on aika rientänyt niin, että tämä jarru jäi paikoilleen ruopimaan. Kevät oli ja meni, toi mukanaan kesän joka on kohta jo ohi.  Kev...