Talven kestävä kaamostila pitäisi olla menneen talven lumia ja äijän odottaisi nousevan syväunesta kuin verso mullasta! Mutta?
Ja mitä vielä! Ukko saa uusia epämääräisiä tuntemuksia. Tämä vaiva olisi kyllä jäänyt ehkä unholaan ilman nykyteknologiaa!? Rupesin tuossa toissa viikolla duunissa ihmettelemään, kun olo on kuin krapulassa, vaikka en ollut mitään alkoholituotetta juonut kuin noin viikko sitten!? Lepopulssi huiteli tuolla 70 hujakoilla ja yli (normaali noin 50). Tämän siis kertoi ranteessa ollut Suunnon urheilukello.
Pieni askartelu nosti sykkeen samantien 110:een. Eikä siinä vielä mitään, kaiken tämän kruunasi vasemman käden lievä puutuminen. No, tässäkö tämä on sitten?
Päivä töissä meni jotenkin ja kotiin pääsi hengissä. Kotona suihkussa käynti sai taas pulssin nousemaan 110-120 väliin! Mikä helvetti tässä ukossa on?
Vaimo soitti terveyskeskuspäivystykseen, joka käski soittaa 112! Jiihaa.... Sieltä lähetettiin ambulanssi ukkoa katsomaan. 3 äijää tuli sisään laukkuineen ja alkoivat äijää tutkimaan. Sydänkäyrä näytti aivan hyvältä, eikä hengitys kuulostanut mitenkään erikoiselta mitä nyt oli aivan liian tiheää.
Sydän ei siis ollut vielä pettämässä, vaikka se ei olisi näillä sukurasitteilla ollut yhtään poissuljettua.
Esim. ukki kuoli sydäriin 38-vuotiaana.
Diagnoosi ensihoitajan suusta kuului, että ukolla on paniikkikohtaus! Ahaa!? Melko erikoista kun itse ei tälläistä tiedostanut, vaikka samaisia kohtauksia kyllä elämän varrella on tullut vastaan monia.
Sitä on siis ukko käynyt vuosia niin kovilla kierroksilla, että kroppa alkaa antamaan periksi vaikka henkinen puoli tuntuu suht tasaiselta. Mutta kysymys kuuluu, mikä on tasaista?
Stressi kuuluu niin syvästi meidän elämään, ettei sitä enää edes tiedosta. Siis mikä romahduttaisi monen, on meille pelkkää arkea. Vaikka meillä elämä on huomattavasti helpompaa kuin tuhansilla muilla.
No nyt koitetaan saada elämää hieman tasoittumaan lääkärin määräämillä beetasalpaajilla, jotka tasaavat sahaavaa sykettä tarpeen mukaan ja niitä kyllä saanut syödä.
Onneksi kesälomaa ei ole enää kuin 14 viikkoa! :D
Jospa sinne saakka selviäisi hengissä, kun lomamatkakin on jo varattu ja maksettu. Ja samaten syksyn Puolan reissu, jossa kaasukammio odottaa!!! ;)
