Powered By Blogger

28.10.2017

Rikkonainen mies

Mitäpä nyt?

Nyt kun monen vuoden huolen kantaminen on suurimmaksi osaksi takana.. Siis Aleksin jo tarhassa alkaneiden ongelmien puiminen ja "parannuskeinojen" etsiminen alkaa olla omalta osalta siinä tilanteessa, että voin laskea suurimman taakan harteilta ja antaa pojan itse sitä kantaa, tai siis aivan kohta miehen. Voiko olla totta, että mun esikoinen täyttää 18!?!?!
Ei, ei mun huoli minnekkään katoa, mutta hieman ehkä helpottaa!?!?!
Mutta siitä huolesta ja sen synnystä joskus myöhemmin lisää!

Ja Helmin sairauden tuomat haasteet ovat nyt myös löytäneet huippunsa, kun kaikki 3 suunniteltua leikkausta ovat takana ja olemme päässeet jo hetken haistelemaan "normaalia elämää"?.

Eli siis kuinkas nyt sitten?

Olisiko nyt aika saada ukko itse kuntoon? Nämä jo yli vuosikymmenen kestäneet huolet ovat syöneet miestä siihen malliin, että tämä kroppa kuuluisi vähintään kymmenen vuotta vanhemmalle miehelle, vaikka se ei kyllä naamasta näy! Mutta enpä ole vähään aikaan nähnyt kivutonta päivää.
Tähän saakka on jaksanut sillä adrenaliinilla, jonka kaikki tuska ja huolet ovat tuottaneet, mutta nyt stressin ehkä lopullisesti hellittäessä sitä apua ei enää tule.
Juoksu ja pyöräily ovat olleet mulle myös se "pakokeino" todellisuudesta joista olen saanut voimaa, mutta nyt tuntuu että niihinkään ei riitä voimia tai halua!

Tänään pääsee onneksi keskustelemaan asioista terapeutin kanssa. Siis ja sanoin vielä vuosi sitten, että mähän en mene tuntemattomalle asioitani purkamaan!!! Mutta niin se maailma muuttuu ja Mikko myös! Ja hyvä niin, koska ne keskustelut ovat muuttaneet miestä.

Entäs ensi kuussa kun terapia loppuu? Mitä sitten? Mistä mä löydän sen kipinän joka auttaa minut takas urheilun pariin??

Mistä olette löytäneet omat kipinänne? Tai oletteko löytäneet jotain muuta joka auttaisi vaikeina aikoina?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Leviääkö pakka?

No jopas on aika rientänyt niin, että tämä jarru jäi paikoilleen ruopimaan. Kevät oli ja meni, toi mukanaan kesän joka on kohta jo ohi.  Kev...