Vaikein siinä suhteessa, että pienen viattoman ihmisen elämä on meidän käsissä ja vain yhdellä sanalla olisimme voineet sen lopettaa.
Helpoin siinä suhteessa, että valinta oli itsestään selvyys ja se oli elämän jatkaminen.
Vaikka se valinta on johtanut polulle joka on kivinen ja ohdakkeinen, sekä syönyt jotain pysyvästi sisältäni. Vaatinut verta, hikeä ja kyyneleitä (varsinkin Helmiltä itseltään), sekä vienyt suurimman osan voimavaroista, niin yhtään päivää en vaihtaisi.
Sen olen tämän matkan varrella huomannut, että vaikka suomen terveydenhuolto on yksi maailman parhaista, myös siellä raha puhuu liikaa! Niin paljon näiden vaikeiden sairauksien kohdalla, jotka vaativat pitkää ja vaativaa sairaalahoitoa ensimmäisenä suorastaan tuputetaan saattohoitoa! Etenkin meille tiedon tytön sairaudesta tuonut lääkäri on edelleen mun inhokki listalla numerolla 1.
Toisaalta monille lääkäreille ja hoitajille kuuluu suuri kiitos, olette mahtavia. 💗
Ja eritoten leikkaaville kirurgeille, ei löydy kuin ylisanoja... Te olette ihmeidentekijöitä!!
En todellakaan usko mihinkään suureen ja mahtavaan voimaan, joka päättää jossain miten kukakin saa elää ja olla, onko jollain oikeus elää tai kuolla. Enemmin uskon joulupukkiin tai salaisiin kansioihin.. Mutta tytön taistelua seuranneena on pakko sanoa, että joku häntä on seurannut ja suojellut! Olisiko kenties minun tai vaimon isovanhemmat, jotka ovat jo kaikki täältä poistuneet?
Valintoja on monia ja monenlaisia, mutta miltä sinusta itse tuntuisi tehdä kyseinen valinta?
Mä en haluaisi ainakaan tehdä samanlaista valintaa enää koskaan!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti