Päätin tosiaan perjantaina luopua somepaastosta!
Olin noin 2 kuukautta ilman facebookia, kuukauden ilman instaa.
Tämä paasto oli ennalta ehkäisevä toimi, jotta oma päänsisäinen taisto ei laukea liian suuriin mittakaavoihin! Somen maailma on siinä määrin kova ja ankara että se ei säästä ketään! Somessa sinulla on oikeus (ja tuntuu että myös velvollisuus) olla vittumainen, välinpitämätön ja pitää muita tyhmenpinä sekä alempiarvoisena kuin itse olet!
Juuri tämä sai minut tekemään tämän päätöksen ja luopumaan muuten niin helposta kommunikaatio välineestä!
Mikään ei ole niin vastenmielistä kuin ihminen, joka pitää itseään maailmannapana ja väheksyy toisia.. Joka on monesti, tai siis yleensä väärässä asiassa kuin asiassa, mutta pitää tärkeänä tuoda julki kaikille kuinka täydellinen hän itse on!
Tämä paussi teki itsessä ihmeitä! Vitutus väheni ja huomasin että minulla on aikaa tehdä vaikka mitä!! Mutta mitä minä tekisin??
Tämä levollinen autuus kesti siis 2 kuukautta, mutta sitten huomasin, että jos en purkaudu aika-ajoin somessa niin se jo vaikuttaa työssä…
Ennen olen ottanut asiakkaiden ja työtovereiden tyhmät kysymykset huumorilla! Nyt huumori ei enää tunnu riittävän… Oma asennemuutos on silminnähtävää ja vääjäämättömästi menossa kohti sitä, että tuon mielipiteeni julki väärässä paikassa!
Joten tulin siihen päätökseen, että palaan somen vittumaiseen maailmaan, mutta koitan pitää sen minimissä! Facesta yritän pitää purkaukseni poissa ja siksi tein tämän blogin. Lukekoon joku, jos haluaa... Enemmän tämä on oman pään tyhjennys paikka, paikka johon oksentaa se kaikki paska joka muuten jäisi päähän pyörimään...
Toivossa on hyvä elää, eikös vaan?!?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti