Siis turha varmaan edes kenelläkään
kertoa, että tässä erityislasten kanssa eletyssä arjessa on omat
haasteet ja ne tuntuvat aika-ajoin melko ylitsepääsemättömiltä..
Mutta onneksi niitä hetkiä löytyy monia, jolloin ei voi olla
nauramatta! Parhaat liittyvät mulle rakkaaseen aiheeseen,
musiikkiin.
Musiikki on mulle niin tärkeä osa
elämää, että en osaa edes miettiä elämää ilman sitä! Vaikka
en osaa edes soittaa mitään instrumenttiä. Suuren osan elämästä
kun on viettänyt serkun treenikämpällä, se musiikki saa itsestä
niin kovasti kiinni, ettei elämä tunnu elämältä ilman sitä!
Eli meillä kuunnellaan paljon musaa ja
sitä kautta tullut monet naurut, kun tyttö laulelee lempi
biisejään!!! Ja Gangnam style seuraa joka paikkaan!! 😂
Tai niin kuin Helmi sanoo; Gannastaa istuu tässä
Naurussa on ollut pitelemistä kun
vajaa 3 vuotta vanha tyttö kajauttaa ilmoille” Oi oi oi oi, elämä
on julmaa! Mun on pakko twerkkaa” tai viimeisimpänä ”Olen
ryssinyt kaiken joka kerta uudestaan” 😅😅
Tämä musiikki
seuraa meitä ja yllättää kesken arki askareiden! Eräänä
päivänä eteisen kaapista kuului kolahdus kesken lastenohjelmien
seuraamisen, johon sanoin ”hui, kuka tuolla kaapissa on!?” Tähän
Helmi vastasi ojentaen käden ”Näytän sulle tien ja armaakseni
vien!” ja yhdessä lähdettiin kolinan syytä etsimään
Kaiken huolen ja pelon keskellä meillä
eletään melko ”normaalia!?” arkea.. Mikä sitä normaalia nyt
sit onkaan????
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti